Minä en alkujaan tykännyt näistä kuvista yhtään, enkä tykkää hirveästi vieläkään, sillä tuolta järveltä pamahtanut jatkuva tuuli teki tepposet. Tiedättekö sellaiset pitkät hiukset, jotka nätisti hulmuavat tuulessa? Sitten tällaiset lyhyet, jotka tuuli nostaa pystyyn niin, että näyttää ihan linnunpesältä tuo pää. Mutta kun katsoin näitä kuvia uudelleen, huomasin tuon maiseman auringonlaskussa värjäytyvän vähän sini-pinkiksi ja näyttävän aika asun väreihin sopivalta. Kuvat on otettu aatonaattona, jolloin kävimme aamupäivällä miehen kanssa juoksemassa tihkusateessa ja iltapäiväksi tuli kunnon tuuli. Ah, kuinka jouluista! Järvimaisemat ovat silti aivan ihania ja tykkäsin niin kuvien kuin asun sävymaailmasta. Näin ne siis päätyivät blogiin muutaman viikon mietiskelyn jälkeen.
Rohkenin nämä julkaista senkin takia, että alkuviikon fiilis oli niin hyvä. Viime viikosta tuli lopulta monessa mielessä sekä raskas että samalla erittäin onnellinen. Joka päivä olimme kylässä tai meillä oli vieraita. Huomasin, miten innoissaan esikoinen oli kaikista kavereista, joita viikon varrella näimme. Prinsessaleikkejä leikittiin aivan täysillä. Ei ollut kerhoaikatauluja, ei mitään, joten ehdimme olla pulkkamäessä ja nähdä kavereita naapureista kerhotuttuihin, opiskeluaikaisiin ystäviin kuin entisiin työkavereihinkin. En muista, milloin olisi ollut tällainen viikko, että ehdimme nähdä näin paljon ystäviä. Moni ilta kyllä venyi luvattoman myöhään lasten nukkumaanmenon kannalta, mutta toisaalta, eipä heitä tarvitse aamuisin aikaisin herättää.
Eilinenkin alkoi todella omituisesti kuopuksen herätessä kello 9.30 ja meillä oli esikoisen kanssa pari tuntia aikaa syödä aamupala ja jutella. Oli hyvä ja vähän rauhallisempi startti viikolle. Suuntasimme perhekerhoon, jossa jokaisen paikallaolijan piti listata kolme asiaa, joista oli kiitollinen viime vuodelta. Yksikin riittää, jos kolmea ei keksi, sanoi vetäjä. Siinä hetkessä mietin mielessäni, että en enää ikinä valita. Olisin nimittäin hetkessä keksinyt loputtomiin kiitollisuuden aiheita viime vuodesta, joista yksi istui sylissäni ja sanoi kovaan ääneen juuri silloin ”äittää!”. Hän, joka pelotteli tulevansa keskosena ja istui nyt sylissä hyvinvoivana. Kun tuli vuoroni puhua, juoksi paikalle toinen kiitollisuuden aihe huutaen ”äitii, kato piirsin isin kuvan!”. Niin ja se tyttöjen isi. Kolme kiitollisuuden aihetta oli jo siinä.
paita VILA/ kengät EMMA/ farkut CUBUS/ neuletakki GARCIA/ korvikset UHANA DESIGN/ takki H&M/ rannekoru OXXO
Ja nyt ennen kuin joku hermostuu, että blogeissa kaikki on vaan hattaraa, niin totta, tulihan tästä vähän imelä teksti. Mutta sillä hetkellä kun kirjoitin tämän tekstin, päällimmäisenä tunteena oli syvä kiitollisuus kaikesta. Totta on myös sekin, että itkin joka päivä viime viikolla. Mutta niitä syitä on niin vaikeaa tuoda blogiin. Totta on sekin, että itkin eräänä päivänä viime viikolla väsyksissäni, että kun pääsisi edes kerran päivässä yksin vessaan! Mutta sitten nukuin paremmin useamman yön ja katsoin sitä Elossa-ohjelmaa. Mietin, mitä arki olisi, jos joku meistä sairastuisi vakavasti tai muuta vastaavaa. Päätin taas lopettaa nurisemisen. Miten sitä siihen aina sortuukin, vaikka kaikki on enemmän kuin hyvin? Juuri ennen tämän tekstin kirjoittamista luin vielä Teri Niitin poismenosta ja mietin, kuinka hän juuri istui edessäni eräässä muotinäytöksessä ja mietiskelin silloin, miten rouheat tennarit miehellä on jalassa. Nieleskelin järkyttyneenä uutisesta. Elämästä ei koskaan tiedä, joten kannattaakin keskittyä siihen ”hattaraan”. Siksi tämäkin blogi yrittää keskittyä positiivisuuteen ja kiitollisuuteen, kun elämässä tulee sorruttua niin paljon siihen valittamiseen.
Mutta sitten loikkaus asiasta kukkapurkkiin eli joulukuun asuäänestykseen. Asupostauksiin tulee yleensä aika vähän kommentteja. Leggareista ja parkatakista koostunut asu nauratti miestäni enkä yleensä käytä leggareita. Postauksen kommentitkin liittyivät lähinnä kenkiin ja ajattelin että nyt mentiin niin sanotusti metsään asuvalinnassa. Yllätys olikin todella suuri, kun asu nro 2, eli Papun leggareista ja lämpöisestä parkatakista koostunut asu vei 29 % äänistä ja koko joulukuun äänestyksen. Enpä olisi arvannut! Tämänkin takia nämä asuäänestykset ovat kivoja, tuleepa itsellenikin palautetta samalla oikein rytinällä. Kiitän siis kovasti äänestäneitä! Arpoja kertyi 106 kappaletta ja arpaonni suosi Tanjaa tällä kertaa!
Näissä mietteissä siis jatkamme viikkoa, saitko ajatuksistani kiinni?
Mitä pidät sini-punaisesta asusta? Mitkä ovat sinun kolme kiitollisuuden aihettasi tänään?