Onneksi suhtauduin tähän viikkoon ilman kerhoja ja apukäsiä niin, ettei postausta välttämättä puristeta joka päivä ulos, sillä ei todellakaan puristeta. Eilenkin taisin istua ennen iltakahdeksaa kerran, sillä toinen tytöistä skippasi päikkärit ja toinen heräili koko ajan uniltaan. Muuten olen kyllä ihan nauttinut erilaisesta viikosta ja pulkkamäestä, ihanaa kun tuli lunta!
Mutta palataan vielä vuodenvaihteeseen, kun raketit ja skumppapullojen korkit poksuivat ympäri Suomen. Me saimme vieraaksemme rakkaan ystäväpariskunnan ja kun juttelimme jouluna mitä tarjoamme ruuaksi, mies päätti että blinejä. Minä olin vähän että haloo, ei käy. Perustelut olivat selkeät:
- Emme ole koskaan tehneet blinejä ja on mielestäni kauhea riski tehdä vieraille jotain uutta (kontrollifriikki!).
- Blinit vaativat paistamista, mikä tarkoittaa pitkää tönöttämistä hellan edessä.
- Meillä on kaksi pientä lasta vaatimassa syliä ja viihdytystä, mikä ei vapauta toista seisomaan hellan edessä ja toista tekemään täytteitä.
Eli ymmärrätkö mieheni, ei mitään blinejä.
Perinteisesti mieheni näkee asioissa sen valoisan puolen, hänen perustelunsa olivat:
- Kivaa tehdä jotain uutta.
- Hän voi hoitaa paistamisen, blinit ovat kivan sosiaalista ruokaa ja yhdessä tekemistä.
- Tämä ei ole mikään illallinen presidentille, mitä sitten jos menee vähän pieleen.
- Ostin hätävaraksi nakkeja jos menee metsään (naiset eivät kyllä olisi syöneet nakkeja).
Eli meillä oli sitten blinejä uuden vuoden ruokana. No kuinka kävi? Mies teki edellisenä iltana kaksi taikinaa käymään valmiiksi. Piimää, siideriä, jauhoja, hiivaa, mitä kaikkea hän sinne sekoittikaan. Toiseen taikinaan tuli mm. olutta ja olivat muuten keskenään todella eri makuiset taikinat! Tytöt nukkuivat päikkärit juuri ennen vieraiden tuloa, eli minä sain tehtyä lupaamani salaatin uudesta salaattikirjastani ja mies teki täytteitä. Vieraat pistettiin myös hommiin vähän pilkkomaan ja sekoittelemaan täytteitä ja miehet hoitivat paistamisen esikoisen esitellessä uutta nukketaloaan.
Pöytään päätyi kurpitsa-vuohenjuustosalaattia, sienitäytettä, kalatäytettä, punajuuri-suolakurkkutäytettä, mätejä, smetanaa ja sipulia. Blinit olivat ihan täydellisiä ja jälkkäriksi mies paistoi omenoita voissa ja fariinisokerissa, joita syötiin rahkan kanssa jälkkäriblineinä. Huomaatte muuten kuvistakin, että suolaisten täytteiden alla on oluttaikina ja omenoiden alla siideri. Aivan eri näköisiäkin! Kaikilla oli ähky ja kaikki kehuivat tuotoksia kovasti. Minä siis luistelin täysin blinivastuusta ja tein salaatin, eli kiitos ideasta, siitä kiinnipitämisestä pessimistivaimosta välittämisestä ja toteutuksesta kuuluu täysin miehelleni.
Mahat täynnä blinejä kävimme ampumassa pari rakettia, toimme väsyneet tytöt yöunille ja pelasimme aamuyöhön asti Aliasta, sillä öisin heräilevät tyttömme eivät päästäneet mitään ääntä vauhdikkaan illan jälkeen ja peli sai jatkua keskeytyksettä. Minä pessimistikerhosta päivää olin myös varautunut siihen, että käy niin kuin edellisvuosina: tytöt heräävät puolilta öin rakettien paukkeeseen ja kukkuvat pari tuntia. Ei tapahtunut.
Vuosi sai siis aivan huipun päätöksen ja minä mietin, että josko tänä vuonna asennoituisi kaikkeen vähän eri tavalla? En olisi Thaimaahan muuttanut ilman miestä, en suostunut Kreikan saarihyppelylle (lomahan siinä menee sekaisin kun koko ajan pitää pakata ja vaihtaa paikkaa), enkä olisi myöskään syönyt blinejä. Kun on niin vaivalloista.
Positiivisemmalla asenteella tätä vuotta taittamaan, lupaan ma! Ei kun… No yritän! :D
Oletko itse blinien ystävä tai tehnyt niitä? Mikä oli uuden vuoden ruokasi? Positiivista keskiviikkoa!