Tai ehkä vähän isompaa? ;) Sain kuin sainkin kerättyä kaikki vuoden asut kasaan, kiitos eilisen Helsingin piipahduksen. Ei ole parempaa bloggauspaikka kuin juna!

Tässä ne siis ovat, vuoden 2016 aikana julkaistut asut. Yhteensä asupostauksia näytti olevan 109 kappaletta, eli pari joka viikko. Yhtä kuvaa vaille kameran takana on seisonut mies. Siis suostunut asukuvauksiin 108 kertaa (muutaman kerran enemmänkin, kaikki eivät päässeet seulan läpi) vuoden aikana. Ansaitsisi jonkun palkinnon, huh! Kysyin häneltä arvaako monta kuvaa vuoden kollaasin päätyi ja veikkasi 110. Siis tosiaan on hakannut päätä seinään ja laskenut kertoja? Ei kun…?

Pahoitteluni että kollaasit vähän vaihtelevat muotoaan, keräsin ne junamatkan aikana tähän ja ajattelin, että vuosikatselmus on helpoin tehdä kuitenkin näiden asujen kautta. Maaliskuun asuja en koneelta löytänyt ja jouduin ne kopioimaan ja näin ollen eivät sitten kulje linjassa tekstin kanssa. Ehkä te kestätte. Tervetuloa siis mukaan vuoteen 2016 pikakelauksella!

TAMMIKUU

Tammikuussa moni kuva oli vielä joululomalla kuvattu Jyväskylässä, mm. kuva 2 on otettu jouluaattona. Muistan tuon kolmoskuvan, olin ihan varma että jäädyn pystyyn siinä tuulessa, mutta mekko oli ihana kirppisostos ja onkin löytänyt jo uuden kodin. Tammikuussa sairastuin keuhkoputkentulehdukseen ja olin kovassa kuumeessa. Soittelin esikoiselle hoitajia ja peruin kaikki blogitilaisuudet. Yskin niin, että luulin vauvan syntyvän sen myötä. Asu nro 7 kuvattiin Helsingissä, eli sielläkin ehdimme piipahtaa sairastelusta huolimatta.

HELMIKUU

Maha alkoi painaa. Kelit olivat ankeita ja oma suosikkiasuni oli ehdottomasti numero 6, joka kuvattiin Hämeenlinnassa matkalla Disney on Iceen. Se olikin varmasti helmikuun kohokohtia! Kun palasimme Helsingistä, tuskailin autossa, että maha painaa niin että istuminen on hankalaa. Se kuitenkin helpotti kun pääsin pois autosta ja menin seuraavana päivänä jumppaan. Tuon viikonlopun jälkeen menin verenvuodon takia näytille synnärille ja sinne jäin, järkytys oli suuri kun kuulin vauvan olevan ihan tuloillaan ja viikkoja oli 32 kasassa. Itkin järkyttyneenä ja olin hädissäni esikoisen puolesta, kuka häntä hoitaisi, kun jouduin pakkolepoon sairaalaan? Soittelin sairaalasängystä apua perhetyöstä, soitin salijäsenyyden tauolle ja peruin kaikki hierojasta ja mahakuvauksista lähtien. Googletin ihan liikaa keskosjuttuja ja mietin miten pikkusiskon käy. En pystynyt nukkumaan 8 sairaalapäivän aikana, makasin ja itkeskelin yöt. Painoni tippui viikossa 3,5 kiloa, samaan aikaan ultraan mukaan vauva jatkoi kasvuaan. Kuun lopussa järjestimme ajoissa 3-vuotissynttärit, mutta koska minulta oli kaikki kielletty, makasin sohvalla ja huutelin ohjeita. Oli muuten todella vaikeaa. Huomasin silloin, kuinka hankalaa minun on pyytää apua ja sanoa, etten jaksa (koska olisin oikeasti jaksanut ihan hyvin, en vain saanut). Katsoimme esikoisen kanssa aika monta prinsessaleffaa tästä syystä, kun liikkua ei saanut. Pääsimme sairaalareissun jälkeen sinne mahakuvauksiin ja ihania niistä tuli, mutta kyllä minusta näkee sen harmaan, jotenkin huonovointisen olemuksen kuvissa.

MAALISKUU

Maailma alkoi kirkastua, kun 37 viikkoa oli kasassa ja vauva oli täysiaikainen. Supisteli koko ajan, enkä nukkunut sen vuoksi, mutta vauva oli jo aika lailla turvassa. Minua kiellettiin lähtemästä kauas sairaalasta ja veikkailtiin syöksysynnytystä. Jännitin hirveästi syntyykö tyttö kylppäriin ja asukuvat otettiin lähellä kotia, numero 6 on otettu jopa Ideaparkissa asti. Kävin naapurissa vaatekutsuilla, pidin itse vaatekutsut ja yritin olla esikoiselle läsnä.

Lopulta, kun 38 viikkoa oli täynnä olin niin väsynyt, että soitin itkien synnärille etten jaksa enää valvoa, minua on supistanut 6 viikkoa rajusti. Neuvolassa sanottiin ”voi voi koita kestää”, mutta olin niin uupunut että otin ohjat omiin käsiini. Onneksi, synnärillä he ottivat näytille ja sanoivat, ettei vauva voi montaa päivää enää pysyä kyydissä, mutta jos on vielä mahassa perjantaina, saat tulla suoraan saliin. Silloin oli maanantai. Kuva 7 on otettu torstaina, tiesin että ne ovat vikat mahakuvat ja minua itketti koko ajan. Olo oli ihan epätodellinen. Aurinko paistoi kauniisti ja yritin olla miettimättä synnytystä. Kävimme miehen kanssa kaksin aamiaisella ja juttelimme siitä, että seuraavana aamuna menemme sairaalaan.

Perjantaina äitini tuli hoitamaan esikoista ja lopulta klo 12 oli salissa tilaa ja pääsimme sinne käynnistykseen. No, tyttö oli tehnyt tuloaan pitkään ja synntyksen kesto oli 1,5 tuntia. Se hetki, kun hän itki ensimmäisen kerran salissa oli uskomatonta. Vihdoin pelko oli ohi, hän oli ehjänä maailmassa, lähes nelikiloisena pontevana tyttönä ja näytti täydellisen identtisesti isosiskoltaan. Siitä alkoi meidän elämä nelihenkisenä perheenä. Olin suunnattoman onnellinen ja makasin potilashotellissa pientä ihmettä haistellen. Maaliskuussa sain päähäni pitää asukuvissa noista rinnuksista kiinni ja näytti niin hölmöltä kollaasissa, että olen yrittänyt muistaa asian tämän jälkeen. Ekat asukuvat otettiin vauvan ollessa 6 päivää vanha (kuva nro 8), ulos en uskaltanut rintatulehduksen pelossa, mutta jotain kuvia kuitenkin!

HUHTIKUU

Mies oli kaksi viikkoa kotona ja sitten alkoivat päivät yksin kahden kanssa. Olin niin hukassa. En tiennyt yhtään miten saisin kaikki pukeisiin, pienemmän imetettyä ja isomman mustasukkaisuuden taltutettua. Väsytti ihan hirveästi, kun yöllä tietenkin valvoi, imetyksen käynnistyminen ja muu touhu vei osansa ja olin ihan epätoivoinen aluksi. Osallistuin vielä Mansen blogikirppikselle, joka sekin teetti töitä. Kävimme Suvimarjassa pääsiäispiipahduksella ja tyttömme on edelleen nuorin siellä käynyt. Hih! Maailma aukesi kun lähdimme Lapsimessuille nelistään, sain taas liikkua kauemmas sairaalasta! Olin Helsingissä! Raskauskiloja sain lopulta 5 ja kuukausi synnytyksestä oli lähtenyt jo paljon enemmänkin ja mikään vaate ei istunut. Imetys puolestaan tuntui toisella kerralla ihanan tutulta ja helpolta ekaan kertaan verrattuna.

TOUKOKUU

Toukokuu oli hurjan onnellinen. Oli muun muassa kuopuksen ristiäiset ja ensimmäinen äitienpäivä tuplaäitinä. Oli miehen isyyslomaa kaksi viikkoa ja kävimme mm. Tukholmassa, jossa kuva numero 1 on otettu. Vapun olimme Jyväskylässä ja kävimme toukokuussa kihlajaisjuhlissakin. Ihana helleaalto pyyhkäisi Suomeen miehen loman ajaksi, tuntui ihan kesältä! Omenapuut kukkivat ja tytär sai kausikortin Särkänniemeen. Koko kesä oli vielä edessä! Ihana fiilis! Otin salijäsenyyden tauolta ja paukutin ekat combatit, sekin oli ihanaa! Voisin puhua liikunnasta muutenkin loputtomiin, mutta uskon sillä olleen positiivinen vaikutus myös raskaudesta ja synntyksestä palautumiseen.

KESÄKUU

Kesäkuu oli perinteisesti ihan karsea kelien puolesta, minkä huomaa vaatteiden määrästä. Palelimme niin Särkänniemessä kuin Arboretumissa, joissa kuvia on otettu. Arki oli aika raskasta, kun ei ollut harrastuksia (eli rytmiä ja tekemistä isommalle), oli kova mustasukkaisuus ja mies oli töissä. Juhannus oli kuitenkin todella ihana ystävien kanssa Jyväskylässä. Meillä oli koeajossa pari viikkoa Kian maasturi, johon oli teipattu blogini www-osoite ja meinasin mennä penkin alle piiloon, kun ihmiset tavasivat tekstiä Prisman parkkiksella. Muuten autoa on kyllä ikävä, vitsi kun helppoa heittää lapset maasturiin kyytiin! Ja kattoikkuna, se oli ihana!

HEINÄKUU

Tässä toinen todella onnellinen kuukausi. Lähdimme Kreetalle nelistään ja olisin jäänyt sinne vaikka kuukaudeksi. Oli lämmin, oli onnellista ja kaikki meni hyvin. Esikoinen leikkii edelleen päivittäin Kreikkaan menemistä ja kyselee milloin menemme taas sinne. Kuopus nukkui vielä niin paljon, että kun esikoinen oli eräs ilta Bamse-kerhossa, kävimme ”kaksin” syömässä. Nyt olisi jo aika eri meno! Kreikan lisäksi olimme Jyväskylässä ja Helsingissä testattiin mm. Löyly. Käväisimme myös Yyterissä. Heinäkuussa sairastui esikoinen vesirokkoon ja perässä sitten pikkusisko. Nelikuinen täynnä rokkoa oli aika hurja näky, mutta onneksi kaikki meni hyvin.

ELOKUU

Elokuun kuvista osa on otettu Kreikassa ja osa saaristossa, jonka teimme Muumimaailman kautta Turun saaristoon. Oli aivan ihana reissu sekin. Vietimme miehen kanssa teräshääpäiväämme (kuulostaa jotenkin iäisyydeltä, mutta 11 vuotta häistä oli kulunut) ja kävimme paremmin syömässä. Mieli alkoi laskea kun miehen loma loppui, selviänkö minä? Yövalvominen alkoi ja lopulta mies ja vauva päätyivät olohuoneeseen nukkumaan, jotta minä saisin nukkua YHDEN yön. Arvaatteko milloin palasivat samaan makkariin? Muistaakseni joulukuun ekalla viikolla. Siis nelisen kuukautta myöhemmin. Mies toi aina aamuyöllä/aamulla tytön viereen syömään ja jatkamaan unia ja nukkui muuten sohvalla.

SYYSKUU

Syyskuussa käväisimme Helsingissä. Kaikki harrastukset pyörähtivät käyntiin, esikoinen oli aika väsynyt ja mustasukkainen, minä myös aika väsynyt arjen pyörityksestä. Syyskuusta en muista mitään erikoista, se oli aika perustallaamista. Hei, olimme me naamiaissynttäreillä! NIin ja syyskuun lopussa oli mallihommissa, se oli ihan superhauskaa! Muistan kun ystävät olivat syyskuussa kylässä, me grillasimme ja asteita oli jotain +20. Syyskuussa!

LOKAKUU

Lokakuun alussa blogini muutti Bellablogeihin. Jännitti, olin tehnyt paljon töitä ja olin hirmuisen ylpeä aikaansaannoksestani. Pelkäsin etteivät lukijani löydä uuteen osoitteeseen ja jännitin miten muuttoon suhtaudutaan. Samalla oli todella innoissani ja ylpeä.

Lokakuussa kävimme taas Jyväskylässä ja kuun alussa oli Mansen blogikirppis. Osallistuin Blog Awards-gaalaan. Tutkimme Lintsiä pimeällä. Vietin synttäreitäni. Lokakuu on minulle ihan ykköskuukausia. Muistan hämmästelleeni monta kertaa miten vähän satoi, aina oli kuvauskelejä tarjolla, mutta valon vähenemisen kyllä huomasi! Pikkusisko sai ensimmäisen korvatulehduksensa lokakuussa ja nousi myös seisomaan ollessaan puolivuotias.

MARRASKUU

Marraskuun alussa sain päähäni katkaista puolet tukastani, mikä ei ole kyllä kaduttanut. Kävin Indiedaysin päivässä ja sairastelimme paljon. Molemmat tytöt olivat ab-kuurilla, me miehen kanssa köhien itsekin hoidimme heitä. Minä taisin olla joukon tervein. Kävimme taas Jyväskylässä, piipahdin Riihimäellä, kävimme niin lastensynttäreillä, babyshowereissa kuin brunssillakin. Olin päivän Kädentaidot-messuilla kahden pienen kanssa ja aika uuvuksissa sen jälkeen. :D Köhien ja Finnrexiniä juoden mies kolkutti meille uudet kuistin kaapit kasaan ja se oli erittäin paljon arkea parantava juttu. Kuistille vapautunut tila ja järjestys ilahduttaa edelleen joka päivä ja tuo postaus taisi olla marraskuun suosituin! Huolimatta sairasteluista olimme terveenä niin joulukorttikuvauspäivän kuin perheuinnin kuvauspäivän, onneksi, niin kivoja kuvia tuli!

JOULUKUU

Joulukuussa tuli varmaan joku tämän blogin ennätys siinä, paljonko asuissa oli väriä. Niin vähän! Onneksi varastossa on parit värikkäämmät kuvat! Osallistuimme Koiramäen jouluun, kävin Suvimarjassa, Korttelin avajaisissa ja vietimme viikon Jyväskylässä. Piipahdimme miehen kanssa kaksin Tallinnassa. Joulun odotus oli ihanaa ja nautin, kun Jyväskylässä oli valkoinen maa. Vähän ennen joulua jäi imetys ja se vapauttaisi pukeutumista lisää, mutten vielä osaa orientoitua siihen, ettei asussa tarvitse imettää. Siis oikeastaan koko vuoden asuja hallitsi raskaus tai imetys!

Nämä kuvat on tietysti aina otettu hyvinä päivinä ja hyvillä hetkillä ja suurin osa arjesta jää niiden ulkopuolelle. Ei ole kuvia makaronilaatikoista, loputtomista kauppareissuista ja neuvolakäynneistä. Tuntuu, että näiden kuvien aikana olisi mennyt pidempäänkin kuin vuosi. Blogin kautta olette olleet mukana arjen highlighteissa.

Mitenköhän tiivistäisin fiilikset? Alkuvuosi oli henkisesti rankka ja epävarma sekä täynnä pelkoa ja itkua. Mutta odotus palkittiin ihanalla aurinkoisella tytöllä. Arki kahden pienen kanssa on haastavaa ja pariin otteeseen mietin, pitäisikö isommalle katsoa päivähoitopaikkaa, mutta aina paremman päivän koittaessa hylkäsin ajatuksen. Pukeutumisessa olin tänä vuonna aiempia värittömämpi ja etsin vähän itseäni sekä tyyliäni, sillä suurin osa vaatekaapin sisällöstä jäi liian suureksi. Suosikkivaatteina ovat pyörineet tietyt hameet, Cubuksen pillifarkut ja Katri Niskasen skin pantsit.

Vaikka olen monta kertaa valittanut miehelle erinäisistä asioista ja väsymyksestä, vaikka loppuvuosi oli aikamoista sairastelua, jää vuosi erittäin onnellisena mieleen. Kaikki ne hetket perheenä yhdessä, kivat jutut mihin pääsin blogin kautta, onnelliset perhetapahtumat, ystävät, uudet ystävät joita olen saanut lapsen kautta, perheuinnit ja niiden jälkeiset aamiaiset. Ihana vuosi, jota varmasti haikeana mietin monta kertaa jälkikäteen.

Ensi vuodelle en tee muita lupauksia, kuin että yritän nauttia ihan joka päivästä. Jokaisesta halauksesta jonka saan, jokaisesta teehetkestä ja arjen onnesta. Parempi ystäväkin voisin monelle olla.

Sinulle lukijani tahdon lausua kiitoksen. Oletko pysynyt mukana pidempään vai hypännyt matkaan vasta tänä vuonna? Jäikö joku postaus tai asu erityisesti mieleen? Kerro, mikä oli oma vuoden 2016 kohokohtasi?

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA, pysythän matkassa ensikin vuonna?