Vielä kerran on otsikossa sana joulu. Tämä asu on nimittäin jouluaatolta. Kun mainitsee sanan jouluaattoasu, tulee mieleen punainen ja kulta, glitteri ja tonttulakki, eikö? Minä olin fiilistellyt aattoon mennessä joulupaidassani niin, että tympäisi jo jouluvaatteet. Taivaalta satoi tiskirättejä (vai jalkarättejä, kumpaa itse käytät?) ja olimme lähdössä hautuumaalle. Päädyin asuun joka ei kyllä ollut yhtään jouluinen, mutta lämmin monen kerroksensa kanssa ja todella mukava. Teimme vielä iltapäivällä kävelylenkin miehen kanssa, enkä vaihtanut kuin kengät paremmin märkää kestäviin. Mutta että mustavalkoraidallinen aattoasu? Illalla vaihdoin vähän juhlavampaa päälle, ei siinäkään punaista kyllä nähty! Tämä on ollut selkeä trendi pukeutumisessani vuonna 2016, värit ovat vähän vähentyneet. Tämä haalari näin mustavalkoversiona on ehkä vähän liian vankilahenkinen, mutta mukavuus oli taas numero yksi. Eikä muuten palellut hautuumaalla, kun alle saa kerroksia!

Viime aikoina olen kokenut ihmeellisen suvantovaiheen blogin kanssa, jota en osaa edes kunnolla perustella, kun olen asiasta kavereiden kanssa jutellut. Olen miettinyt onko kyse inspiraation puutteesta vai kenties siitä, että kamera kiukkuaa, kännykkä kiukkuaa ja läppäri ei meinannut jouluna käynnistyä – kalusto tarvitsee siis kipeästi päivitystä. Jouluna panostin kuvaamisessa lasten kuviin. Niihin, jotka tulevat heidän vauvakirjoihinsa ja meidän valokuva-albumeihin ja jotka olisivat ihania täälläkin, jos kasvokuvia julkaisisin. Blogiin päätyneet olivat vähän räpsyosastoa ja se harmitti. Tiedän, että ajan kanssa saisin parempia otoksia aikaiseksi, mutta sitä aikaa vaan ei ole. Kaksi pientä lasta kotihoidossa vie vuorokaudesta suurimman osan. Kun olen narissut miehelle, etten ehdi millään panostaa kuviin ja postauksiin, hän on sanonut, että järjestetään sitä omaa aikaa sinulle. No, minä käytän mieluiten sen ”oman ajan” urheiluun ja jumppareissuun.

Eilen pelasin tyttäreni kanssa muistipeliä sekä dominoa ja mietin, miten onnelliseksi se teki minut. Mitä kaikkea hänen kanssa voi tehdä ja jutella, miten fiksu pieni ihminen hän on. Kun mies on lomalla, on helppo ”jakaa lapset” ja antaa täysillä huomio toiselle. Ilmeisesti tämä perheen yhdessäolo toi lapsellekin hyvän mielen, sillä hän sanoi eilisen olleen ”elämänsä paras päivä”. Perhe on kuitenkin niin ykkösasia kuten urheilukin, mutta rakastan bloginkin kirjoittamista. Haastava paletti ja blogi-intoa on syönyt myös kommentoinnin vähentyminen. Homma kulminoitui siihen, että pari yötä sitten näin painajaisen, jossa kommenttiboksiin tuli ilkeä kommentti asusta ja perässä oli ”tämä on ihan nollablogi”. Ehkä vähän kuvasi fiiliksiäni tällä hetkellä ja stressiä mikä tästä on syntynyt. Mutta että untakin näin! Uskon kuitenkin, että inspiraatio löytää taas, kuvaaminen helpottuu kun valo alkaa nyt lisääntyä ja ehkä jonain päivänä saamme uuden kamerankin.

haalari H&M/ poolo NOSH/ kengät EMMA/ pipo PAPUDESIGN/ takki VILA/ kaulakoru MARU DESIGN/ rannekorut SYSTER P (saatu blogin kautta)

Kyse ei niinkään ole varmasti inspiraation puutteesta vaan ajan puutteesta. Siitä, että tiedän pystyväni parempaankin. Toisaalta en itsekään viehäty täydellisistä kuvista ja blogeista, vaan juurikin siitä tavallisuudesta. Siitä, että bloggaajan elämässä on jotain, mihin samaistua. Olen vain miettinyt mihin se tavallisuus itseni kohdalla riittää, miten löytää mielenkiintoisia juttuja, joihin lukijakin voi tarttua? Päällimmäisenä mielessä olisi kuopuksen kuulumiset ja esikoisen nasevat sanonnat, mutta haluanko sittenkään jakaa niitä?

Näihin pohdintoihin päättyy tämä vuosi. Huomenna on jo sitten vuoden vika päivä. Vuoden, jona makasin sairaalassa keräämässä lisäviikkoja raskauteen, sain terveen tytön, taistelin hurjan mustasukkaisuuden kanssa, blogini muutti ja hulinaa piisasi. Näin äkkiseltään kuitenkin sanoisin, että oli elämäni paras vuosi. Juuri tänä aamuna heräsin viideltä, sytyttelin jouluvaloja ja tunsin aivan valtavaa kiitollisuutta siitä, että minulla on koti ja perhe ja perheemme sai tänä vuonna uuden jäsenen. Aurinkotytön, jota isäni jaksoi jouluna hämmästellä moneen otteeseen sanoen ”ainako sinä vaan virnuilet?”.

Heittäkää ajatuksia kehiin! Elämästä, bloggaamisesta, asusta, asioiden priorisoinnista, mistä vain.

Entä joko on suunnitelmia vuoden vaihtamiseen? Mukavaa perjantaita!