Minulta toivottiin jo aiemmin postausta siitä, mitä sain joululahjaksi, joten pikakuvasin joulunaikaan perheemme lahjoja. Siitä kuvauksesta ei sitten tullut yhtään mitään eli kuvat eivät ole ykköslaatua. Asetelmani purki eräs 9 kuinen vauva. Leikkimään ja äitiä huuteli yksi 3 vee. Oma äitini sammutti valot kesken kuvaamisen ”no sullahan on hyvä salama, ei siinä valoja tarvitse” ja monessa kuvassa on erinäisiä karvaisia varpaita. Pikkuveljeni ovat näköjään pikkuveljiä aina vaikka vuodet vierivät. He nauttivat kun saivat tehdä siskolleen jäynää. Tunkivat siis sormia ja varpaita ja polvia ja irvistyksiä kuviini. Melkein teki mieli julkaista lahjakuvia pikkuveljien karvajaloilla höystettynä, mutta säästän teidät. Huomasin, että joulunaika kävelyä harjoittelevan ja kaiken syövän vauvan sekä energiapommi-isosiskon kanssa oli muutenkin aika hulinaa, monessa tilanteessa ehdin tasan miettiä kameraa mutten todellakaan kaivaa sitä esille. Muistan, että isosiskokin kohdalla tämä eka joulu oli haastavin, kun taitoa ja vauhtia on, mutta ymmärrystä ei kauheasti. Ei siinä mitään, kuusi ei kaatunut ja tytöt olivat mitä suloisempia, mutta äidin harrastukset jäivät taka-alalle. Eikö ole ihan käsittämätöntä, että uudet lelut on sekuntissa katsottu ja koristeet yms. kielletyt kiinnostavat koko joulun? Mistä ne tietävät niin tarkkaan mitä ei saisi tutkia?

Eli mitä se pukki toi? Toivoin, ettemme saisi hirveästi leluja tai pikkutilpehööriä ja se oli kuultu. Tytöt saivat pyjamat, tumppuja, pelejä ja uusimman Siiri-kirjan. Isi ja äiti hurahtivat ostamaan kesästä asti toivotun nukketalon. Kun pukki astui sisään luulin esikoisen jännäävän häntä, mutta hän toivotti tervetulleeksi ja kärtti ”saanko nukkekodin?”. Pyysin laulamaan jotain niin laulaa luritti Tuiki tuiki tähtösen ja kysyi ”saanko nukkekodin?” ”Joko saan?”.  Se oli siis todella toivottu! Päädyimme ostamaan tällaisen isomman mallin, jonka kalusteiden kanssa ei tarvitse pienenkään kanssa olla niin hepulissa, kun oli Black Fridayssa puoleen hintaan. Siis eikä me mitään ostettu kun pukki toi. Mutta kuitenkin.

Äiti sai mitä oli toivonutkin liittyen Changeen ja jumppailuun. Yllärinä ihanan pirtsakat korvikset, pari lahjakorttia sekä uuden jumppakassin. Lisäksi pukki toi tuttua ja turvallista teetä, salaattikirjan (hei nam!) ja isäni osti joulun jälkeen lahjan, josta oli ihan fiiliksissä. Siitä lisää myöhemmin. Tatinmakuinen laku jännitti niin, etten ole vielä avannut paketteja, siis voiko laku maistua sienelle?

Mies oli erityisen tyytyväinen Varalan lahjakorttiin, jolla saa mennä määrittämään sykerajojaan kynnystestiin. Hän siitä joskus aikanaan puhui ja haastattelin testissä käyneitä ihmisiä ja kyselin mikä olisi paras. On kivaa osua nappiin lahjalla, hän niin tyytyväisenä siitä jälkikäteen puhui! Lisäpotkua treeniin siis! Hän sain myös lahjaksi joulukalenterin, joka sisälsi 24 kappaletta erikoisoluita. Tilasimme nuo kalenterit äitini kanssa Ranskasta ja ne saapuivat kyllä ajoissa, mutta otimme samaan tilaukseen isojen postimaksujen vuoksi. En siis koskaan saanut tuota lastia Tampereelle kalenterin virkaan ja se päätyi lahjaksi. Miesten versio kosmetiikkakalenterista? ;)

Tässä siis räpsyttelyjäni joulupäivän hulinan lomassa, moni kuvahan oli tällainen alla olevan näköinen. Voi veljet, etten sanoisi! :D

Vaihdettiinko teillä lahjoja? Tai siis vierailiko joulupukki?