Hyistä huomenta! Olipahan haipakkaa, kun ensin nukuimme ihan liian myöhään ja sitten juoksutin muksua myöhässä kerhoon unohtaen lelupäivän. Ei siinä porun tullessa auttanut kuin kääntyä takaisin ja juosta lapselle lelu mukaan, muistan itsekin miten tärkeitä lelupäivät olivat. Äiti heräsi ja sai kunnon aamulenkin ainakin!

Nämä kuvatkin otettiin aikamoisissa olosuhteissa. Olimme menossa Koiramäkeen ja lunta alkoi tupruttaa ja pimeä painua päälle. Kameramme ei lähtenyt päälle (tämä on oikeasti aika kauheaa, mutta miettikää, se on paukuttanut nyt joulukuussa neljän vuoden ajan tuhansia kuvia kuukausittain, ei ihme jos väsyy). Autossa sitten istuttiin hetki ja taottiin kameraa, se suostui yhteistyöhön ja minä hymyilin urheasti vaikka Nässyltä puhaltava tuuli ja lumisade meinasivat hyydyttää!

Tämä asukokeilu oli sellainen, jota ei nähdä päälläni ikinä. Leggarit ja tunika. Tuo taitaa olla ainoita tunikoja mitä kaapistani löytyy ja nuo Papun leggarit maksoivat pop upissa 10 euroa. Piti kokeilla. Tungin niiden alle villasukkahousut ja pärjäsin näin hyvin Koiramäessä, mutta fiilis? No. Oli minulla vähän ”olen lähtenyt kalsareissa ja yöpaidassa”-olo, mutta toisaalta takki oli päällä ja tällaisessa paikassa asu oli ihan ok. Muutenkin lasten kanssa pyöriessä huomasin, että onhan noissa leggareissa nyt aika mukavaa kyykkiä ja kontata lattialla normifarkkuihin verrattuna. Kaupungille en ehkä näin lähtisi. Olin siis pois mukavuusalueeltani asulla, joka on päällä ihan maailman helpoin ja mukavin. Tiedättekö muuten mitä? Pop upissa oli ihan kreisi meno ja näitäkin leggareita kiskoin yhden naisen kanssa eri lahkeista. Kakkoslaatua olevat laarit tyhjenivät alle minuutissa siitä kun ne täytettiin, huh!

Ja se on jännä, että leggarit + tunikat näyttävät muiden päällä kivoilta, mutta itselläni on jotenkin eksynyt olo tällaisessa kombossa. Miksiköhän? Tottumiskysymys?

Entä nuo kengät sitten? Niillä voisin kyllä heittää vesilintua, jos kauniisti sanon. Ostin ne alennuksesta pakkasia varten 4-5 vuotta sitten ja ovat onneton hankinta. En ymmärrä kun Soreleja kehutaan niin kovasti. Minun kokemus on, että ovat järkyttävän painavat (no, pohjetreeniä, pohjetreeniä), liukkaat, kuminen pinta ei pidä kylmyyttä ja omistani aukevat nauhat heti, jos niitä ei laita umpisolmuun. Nämä ovat jääneet vähän isoiksi, sillä myös jalkani pieneni raskauksien myötä ja villasukka mahtuu nyt hyvin ja kyllähän ne pohjetta lämmittävät, mutta en kyllä ymmärrä yhtään niiden saamia kehuja. Sen sijaan tuon takin voisin ylistää maasta taivaisiin, niin ihana, niin lämmin!

leggarit & pipo PAPUDESIGN/ tunika SILVERJUNGLE/ takki DIDRIKSONS/ kengät SOREL/ korvikset CORUU

Onnistuin saamaan asuun ainakin useamman suomalaisen yrityksen vaatetta ja korua, mistä olen aina tyytyväinen.

Mitä tuumaatte leggariasusta? Oletko itse leggarityyppejä? Liputatko Sorelien puolesta?