Minä olen ollut kaksi kertaa raskaana. Eka raskaus oli aikamoista vuoristorataa henkisesti, vaikka voinkin hyvin. Olen huomannut olevani aika hormoniherkkä ja alkuraskaudesta tuli parit isommat ”hermoromahdukset”: nukahtelin, itkeskelin, ja kiukuttelin. Lopulta mammajoogasin, hamstrasin pienelle kaikkea maan ja taivaan väliltä, maalasin vaaleanpunaista seinää, hermoilin kun en päässyt enää jumppiin ja luin päivittäin Googlesta mitä tässä vaiheessa pitää olla hankittuna. Kävimme neuvolavalmennuksissa ja tutustumassa synnytyssairaalaan ja tutkailin esiteläjää yrittäen viisastua. Mikään ei sitten mennyt niin kuin kuvittelin, kun vauva syntyi.
Toisella kertaa olin jo äiti, joten odotus sujui vähän ”siinä sivussa”, kunnes luonto laittoi vastaan ja jouduin pakkolepoon. Ostelin hyvin hillitysti vaatteita ja tiesin, ettei maailma pysähdy kun vauva syntyy, vaan ne kaupat ovat edelleen normaalisti auki ja mies pystyy niissä käymään, jos itse olen aluksi liian kipeä. Kaikki oli samanlaista ja silti niin erilaista. Itkeskelin jälleen paljon, enkä pysynyt hereillä iltauutisiin asti. Neuvolavalmennuksia ei edes tarjottu ja sairaalareitti tuli tutuksi, kun lopulta makasin osastolla tipassa ja mies kävi minua päivittäin katsomassa esikoisen kanssa.
Nuo raskaudet ja niiden herättämät fyysiset ja psyykkset tuntemukset ovat vielä erittäin kirkkaasti mielessä. Siksi olikin hauskaa lukea Karoliina Sallisen kirjoittama Tee se itse vauva-kirja. Myönnetään, etten hankkinut tuota kirjaa alunperin niinkään aiheen takia kuin sen, että olen pitkään lukenut Karoliinan blogia. Kirjan kirjoitus olisi omakin haave ja halusin tutkia, millaisen opuksen Karoliina on luonut. Olin ihan innoissani tukemassa esikoiskirjailijaa ja tilasin kirjan heti kun se ilmestyi. Koska kaikkea puuhaa täällä piisaa, sen lukeminen kesti hetken, kun pääsin välillä kaksi sivua päivässä eteenpäin.
Tee se itse vauva kertoo viikko viikolta esikoisen odotuksen nostattamat tunnot sekä miehen että naisen kertomana. Joka toinen luku on kerrottu naisen ja joka toinen miehen äänellä. Vaikka tahti on ripeä ja tekstiä ei hirveästi yhteen raskausviikkoon mahdu, niin kaikki oleellinen on saatu sinne. Mammajoogista turhiin sairaalareissuihin, babyshowereihin, parisuhteen muuttumiseen, ultriin, ystävyyssuhteiden muuttumiseen. On saatu mukaan myös kipeitä asioita lapsettomuus- ja synnytyspeloista. On niitä hormonikiukkuja ja hei, osuvasta kuvituksesta löytyy mm. nallepuvussa oleva vauva (juu, meilläkin oli pinkki nallehaalari molemmilla käytössä). On avattu ahdistusta mammapiireistä ja kuvattu ehkä kärjistäen, mutta silti niin osuvasti äitien stereotypiota. Minua itketti ja nauratti useamman kerran, niin totta moni kohta oli ja niin lähellä tämänhetkistä elämäntilannettani. Muistaakseni sivulla 70 mietin, että kirja kertoo minusta ja miehestäni, mutta ilmeisesti odotuksen herättämät tunnot ovat aika samanmoisia monella. Kirja etenee vauhdikkaasti ja kuvituksena on Sanni Kariniemen hauskat kuvat.
Minä viihdyin kirjan parissa ja uskon, että ainakin jokainen raskauden kokenut tai perheestä haaveileva tykkäisi sen lukea. Ehkä parhaiten kirja osuu juuri pikkulasten vanhempiin. Mahtavaa, että Karoliina sai haaveensa toteutettua ja kirjan markkinoille, kirjan kirjoittamisesta haaveilin itse jo pikkutyttönä!
Koska minä olen kirjan lukenut ja haluan jakaa sen hauskuuden jollekin muullekin, arvon kirjan eteenpäin yhdelle lukijalleni. Täytyy myöntää, että useammin sitä lukiessa käteen osui tutti tai puklurätti kuin pipari ja glögi, joten kirjan sisältöön oli helppo samaistua.
Mukana olet, kun huikkaat tähän postaukseen, oletko kuullut kirjasta aiemmin? Aikaa osallistua on viikon loppuun 20.11.2016 klo 18 asti! Arvonta on päättynyt!
P.S. Edellisen arvonnan voittajat ovat Sannamarianna sekä Rosalienism, heille lähtee siis Oot niin ihana-neuvolakortit. ONNEA ja kiitos osallistujille!