Nämä kuvat napattiin reilu viikko takaperin, kun lunta oli jo vähän maassa. Ulkoisesta salamasta loppui patterit ja niin brunssi- kuin asukuvat olisivat ehkä kaivanneet lisävaloa. Tykkään kuitenkin hurjasti lmitaustasta ja räpsimme viikonloppuna lumimaisemia talteen, tällä viikolla täytyneekin sanoa heipat lumelle.
Lunta sateli hiljalleen kuvatessa ja lumihiutaleet jäivät mekkooni kiinni. Katselin niitä ja hihkuin miehelle, että katso miten täydellinen tähti tuossakin, ota kuva. Alla on siis pari taivaalta pudonnutta täydellistä tähteä. Eivätkö olekin kauniita? Miten luonto voi luoda jotain noin kaunista ja jokainen hiutaleista on erilainen. Käsittämätöntä.
Lasten myötä olen oppinut paljon paremmin ottamaan ilon irti pienistä asioista, kuten lumihiutaleista. Se riemu, mikä syntyy kauniista kivestä, hienosta naruaarteesta tai maahan sataneesta lumesta tarttuu. Jokaisen hetken ja naurun yritän tallettaa takaraivooni, sillä kulunut vuosi on mennyt nopeammin kuin yksikään vuosi aiemmin. Ihan vasta valmistelin joulua ja olin puolivälissä odotuksessa viime marraskuussa. Nyt minulla on vauva, joka opettelee kävelemään. 3,5-vuotias esikoinen, jonka kanssa käydään pitkiä keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä. Viime perjantaina hän sanoi, että ”on kivaa keskustella meidän Kreikan lomasta, mietitäänkö taas kun oltiin siellä ja nautittiin uima-altaasta? Voidaanko mennä taas ensi kesänä?” Katsellessaan odotusaikana otettuja kuvia seinällä hän sanoin ”muistatko, kun minulla oli tuolla kuvauksissa sämpylä eväänä ja söin sitä aina välillä?” Ei, en muistanut, muistan nyt kun sanot. Kuvauksista on 9 kuukautta aikaa ja hän oli alle 3-vuotias. Hämmästyn ihan joka päivä pieneni muistia ja tarkkaavaisuutta. Kun kaivoin kaapista viime talvena ostetun Mangon toppatakin, hän sanoi ”ai tää, muistatko äiti kun tässä oli Ruusunen-heijastin, mutta se hajosi?”. No saa enpä muistanut sitäkään, muistin nyt kun sanoit. Lapsi muistaa tilanteista niin eri asiat ja katsoo maailmaa eri vinkkelistä. Kiitos hänen, minunkin mieleeni palautuu yksityiskohtia päivistä, jotka olin jo unohtanut.
Taivaalta tuli täydellisiä tähtiä kuvia ottaessa ja ihan täydellisiä tähtiä minulla on täällä kotonakin. Kiitän hiljaa mielessäni päivittäin sitä, että heidät sain syliini. Kulunut viikonloppu oli ihana ja saimme taas nauttia niin ystävien kuin sukulaistenkin seurasta Jyväskylässä. Kiitollinen olen kaikista elämääni kuuluvista ”tähdistä”.
Asuun inspiraatio tuli puolestaan blogikollegalta Nooralta. Ihana väljä neulemekko näyttää aika tummalta kuvissa, on siis luumun värinen. Uskaltauduin piipahtamaan siinä brunssilla, kun lasta ei tarvinnut sinä aikana syöttää, sose oli varuilta kyllä matkassa. Rakastan noita hihoja ja tykkään niin lyhyemmästä tukasta, minusta näistä paistaa sellainen vapautuneisuus verrattuna vikoihin pitkätukkakuviin? Välittyykö teille?
mekko LINDEX/ sukkikset MARKS&SPENCER/ kengät MUSTANG/ kaulakoru ESPRIT/ takki DESIGUAL
Hyvissä tunnelmissa siis uuteen viikkoon, vielä vähän köhien, mutta vähän enää!
Iloista uutta viikkoa kaikille! Mielipiteitä mekosta, kuulumisia viikonlopustasi? Mitkä ovat maanantain fiilikset itselläsi?