Tänään herättiin mummilassa isänpäivään ja onniteltiin niin isiä kuin ukkia. Meidän tyttöjemme isi vietti neljättä isänpäiväänsä ja samalla ensimmäistä isänpäiväänsä tuplaisinä. Aamulla annettiin halit sekä lahjat ja laulettiin. Isi sai lahjaksi kirjan, josta oli puhunut ja perinteisen mukin kahden tytön kuvalla. Parasta silti on nuo kerhossa syntyneet, itse tehdyt askartelut, jotka ovat sydäntäsärkevän hellyttäviä.

Joskus aikani mietin, että jos saamme joskus lapsia, saamme pojan. Nimikin oli valmiina. Esikoista odottaessani odotin mielestäni poikaa, kunnes rakenneultrassa selvisi, että hyvin todennäköisesti kyseessä on tyttö. Niin meistä tuli kahden tyttölapsen vanhempia ja miehestäni tyttöjen isi.

Muutamassa vuodessa tyttöjen isi on kasvanut upeasti rooliinsa. Oppinut läjän prinsessojen nimiä ja samalla opettanut esikoiselle autojen ”nimiä”. Tyttöjen isi on tuskannut vaatekaapilla naisten vaatteiden kummallisuuksia ja ymmärtänyt, että leggareilla, sukkiksilla, mekoilla ja tunikoilla on vissi ero. Hame EI OLE mekko ja vaatteiden valitseminen on tärkeä rituaali. Tyttöjen isi on myös kauhistellut kenkien määrää ja ihmetellyt kuinka paljon vaaleanpunaista vaatetta kodistamme löytyy.

Ennen kaikkia tyttöjen isi on ollut läsnä tyttäriensä elämässä. Ollut turvallinen isi, joka vetää pulkassa, riehuu HopLopissa ja keittää perunoita uima-altaassa. Rakentaa autoradan ja linnan kun tytär pyytää, tekee ruokaa ja vaihtaa vaipat. Vie tyttöjä uimaan, temppukerhoilemaan ja sirkustelemaan. Tyttöjen isi on pistänyt lapsensa ja myös vaimonsa kaiken edelle ja pitänyt meistä hyvää huolta. Hän on hoitanut enemmän yöherätyksiä kuin tyttöjen äiti ja todennut aamulla ”annoin aamuviideltä vauvalle maitoa kun ajattelin, ettet jaksa niin aikaisin herätä”. Vaikka hän on ollut päivät töissä, whatsappin kautta hän on saanut olla päivissämme läsnä. Jokainen onnistuminen ja epäonnistuminen on kerrottu viestein ja kuvin. Tyttöjen isi keittää aamuisin maailman parhaat puurot ja on joka ilta paikalla halaamassa tyttöjään yöpuulle mentäessä. Se on äärimmäinen onni, että hän on ja pystyy olemaan niin vahvasti läsnä arjessa.

Tyttöni ovat saaneet läsnäolevan, hellän ja rakastavan isän ja minä olen pala kurkussa katsonut heitä yhdessä. Hän hoitaa sujuvasti heitä jos äiti on poissa, enkä kertaakaan ole miettinyt, etteivätkö pärjäisi.

Olen kiitollinen joka päivä siitä, että meillä on elämässämme tuo aviomies ja isi, mutta erityisesti olen miettinyt sitä tänään, isänpäivänä. Kuinka onnekkaita tyttäreni ovatkaan, kun saavat ponnistaa elämänsä alkuun omistautuvan isän huomassa.

Onnittelen siis tänä päivänä tyttöjeni isiä, omaa isääni sekä kaikkia muita isejä. Pitäkää hyvää huolta rakkaistanne!