Kun olimme seuraamassa miehen Ferrari-ajelua, äkkäsin vastapäätä olevan tivolin. Se oli suljettu, mutta pihaan pääsi kävelemään. Jotenkin muuten tällaiset suljetut huvipuistot ovat kaikessa ihanuudessaan hieman kammottavia, johtuuko se joistain kauhuleffoista vai mikä sen tekee? Tyhjä huvipuisto on vähän kuin autiotalo, taloon kuuluu elämä ja ihmiset, huvipuistoon äänet ja lapset.
Toivon etten nyt ihan ala mustavalkoiseksi muuttumaan, tuskin, mutta ihan niin hurjia yhdistelmiä en päälleni laittaisi kun blogin alkuaikoina. Tämä asukokonaisuus jääkin nyt alkuperäisen blogin viimeiseksi, joten sinänsä ympyrä sulkeutuu. Lokakuussa juttuni löytyvät osoitteesta optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi, eli klikkailkaa sinne mukana! Yritän muistaa päivitellä osoitteen kaikkiin mahdollisiin seurantakanaviin ja tälle sivustolle pitäisi tulla kyllä uudelleenohjaus, mikä helpottaa teitä. Minua jännittää ihan käsittämättömän paljon tämä muutos ja meinaa olla hienoinen lukko kuvaamisessa ja kirjoittamisessa päällä.
Samalla olen hurjan onnellinen, että elämä on tällaisissa uomissa. Saan puuhata kotona kahden pienen ihanan kanssa, saan tehdä tätä harrastusta vähän totisemmin ja tehdä asioita, mistä nautin. Minä nautin hurjasti niin bloggaamisesta kuin vauvamuskarista, niin asukuvien otosta kuin perheuinnista. Se mikä tässä on haasteellista on ajankäyttö, täytyy sanoa että aika ajoin on väsyttänyt aika paljon.
