Palataan kuitenkin torstaihin viime viikolla, kun huseerasin J.Rintajoupilla naistenillan muotinäytöksessä mallina. Minä, joka mennä löntystän miten sattuu ja esiintyminen oli aina kauheinta mitä koulussa tiesin. Minä, joka punastelen herkästi. Kun oma vuoroni astua lavalle lähestyi, totesin että voisiko nyt mennä piiloon. No eipä voinut, vaan astelin lavalle. Ensimmäisellä kerralla kauhusta kankeana, toisella kerralla vähän rennommin ja kolmannella kerralla se oli jo kivaa.
Ihan mainio tilannekuva. Kerron puhelimeen mitä toivoisin salaattiini, kampaaja tupeeraa tukkaa ja sylissä heiluu pieni kaljupää. <3
Miksi sitten sanoin heti joo, kun minua tähän pyydettiin? Koska tykkään aina kokeilla rajojani. Kaikkea pitää kokeilla. Kieltäytyminen olisi kaduttanut kuitenkin. Päivähän oli kokonaisuudessaan ihan mahtava! Vauvamuskarista kipitin suoraan Hair Garageen, jossa odotti meikkitaiteilija Ilkka Ruotsalainen. Istuin meikattavana ja laitettavana, minulle tuotiin lounas ja vauvani veti kampaamon vieressä parin tunnin unet. Siis eihän tämä koskaan suju näin! Sitoutumista tämä vaati taas mieheltä, sillä hän otti tytöt vastuulleen ja ajeli pariin otteeseen Lielahteen imetettävän vuoksi. Mutta hyvin meni. Kuinka usein kotiäiti saa istua meikattavana ja laitettavana? Itse asiassa minua ei taida olla meikattu kuin hääpäivänä, kampauksia olen sentään käynyt ottamassa. Superluksusta siis! Parasta ehkä oli, että olen itkenyt ihoni huonoa kuntoa seerumeista, naamioista ja rasvoista huolimatta, mutta Ilkka kertoi heti, mikä on mennyt pieleen. Jes! Tästä varmasti myöhemmin lisää, varasin nimittäin vielä kasvohoidon Hair Garagesta käydäkseni paremmin ongelmaa läpi.
Tutustuin päivän aikana muihin malleihin ja koska emme kukaan olleet ammattilaisia, lietsoimme toisiimme pientä paniikkia päivän aikana. Riina ja Tarja olivat sentään ennenkin lavalla kävelleet, me Dioriinan kanssa pyörähtelimme tällaiseen mukaan ensi kertaa.
Emkan Katri stailasi meille vaatteet ja auttoi pukeutumaan vauhdilla ja kaikki sujui niin kuin oli suunniteltu. Katri on valtavan lämminhenkinen tyyppi ja keksi kivoja kokonaisuuksia meille, olisin voinut ottaa lähes kaikki vaatteet kotiin. No, niinhän siinä kävi, että yksi takki ja hame piti käydä seuraavana aamuna hakemassa itselleen.
Tässä oli teille taustatunnelmia ja tärinää ennen h-hetkiä. Minä ainakin ihan oikeasti tärisin. Mutta siitä ne parhaat onnistumisen kokemukset tulee, kun tuuppaa itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle. Suosittelen kokeilemaan! Ilmeisesti matkaopastyö ja muut lukuisat esiintymistilanteet ovat opettaneet minua piilottamaan jännityksen, sillä oma äitini, joka istui eturivissä kommentoi ”sinua ei näyttänyt paljon jännittävän”. Ja minä tärisin ja naama nyki.
Mutta palo jäi, haluaisin kokeilla uudestaan!
Ja tiedättekö, päivä aikuisten seurassa ja ihan eri maailmassa toi valtavasti virtaa arkeen. Oli ihanaa palata meikit naamassa kotiin, ottaa perheen kanssa hampurilaishali ja suorastaan hyppelin aamulla neuvolaan. Pieni adrenaliinipiikki arkeen selkeästi!
Laitan erikseen kuvaajan ottamat kuvat itse näytöksestä, niin näette vähän lavatunnelmiakin! Ihanaa uutta viikkoa kaikille!