Sanoin, että toivoisin mieheni kuvaavan minun ja esikoisen samistunikat vielä samana päivänä, kun keli oli hyvä ja minä olin käynyt kampaajalla, eli kerrankin tukka hyvin. Paikankin olin suunnitellut. Vaivasin siis taas koko perhettäni harrastuksellani, yhden pyysin kameran taakse, toisen eteen, kolmas istui kaukalossa pitäen vaativaa jokellusta yllä.
Pääsimme kohteeseen. Olin miettinyt miten saan kuvattua mekot lapsen kanssa ja ehdotin ”kävelläänkö käsi kädessä?”. ”EI KÄVELLÄ! Mä juoksen. Äitiii, kato kukkiaaaa!”. Hmm. No olen sitten yksin kuvissa, kuvaatko vain minua pyysin mieheltä. ”ÄITIII, mä haluan kuvaan, äiti irvistellään!”. Okei. Sitten pelleiltiin. Voidaanko nyt kävellä käsi kädessä? EIIII!
*tästä ei kyllä tule yhtään mitään, miksei minulla ole mitään ”palkintoakaan” mukana?-ajatuksia*
Sitten ns. luovutin. Totesin, että aina ennenkin vain pari onnistunutta otosta piisaa, joten unohdetaan poseeraus ja annetaan mennä. Hypitään, heilutaan, irvistellään ja nauretaan. Niin tehtiin. Mies antoi järkkärin laulaa ja palautteli tuttia aika ajoin kuopukselle.
Kuinka meidän kävi? Purin kamerasta 250 kuvaa, joista suurin osa oli onnistuneita. Ei muotikuva-mielessä, vaan kuvana. Se tunnelma, mikä kuvissa oli peruspönötyksen ja poseeraamisen sijaan. Ne lapsen ilmeet ja eleet. Se hetki. Räpyttelin liikuttuneena silmiäni. Miksemme kuvaa useammin lapsen kanssa? Tallenna näitä hetkiä? Olemme viime aikoina rajun uhman takia taistelleet aivan kaikesta ja koko ajan, mutta näissä kuvissa se ei näkynyt. Näissä oli mukana onni ja nauru, ilo pienestä tyttärestä ja kaunis syyskuun aurinko. En pystynyt millään valitsemaan suosikkejani (toki äitinä näen monen kuvan eri tavalla kuin vieraat kuvan katsojat). Saattekin läjän kuvia nähtäväksi, toivottavasti tuovat hymyn huulillenne.
Samistunikat ovat Silverjunglen AW16 mallistosta, tyttären tunika vielä hieman reiluhko koossa 110/116cm. Ihanat rennot tunikat, joissa oli hauskaa heilua menemään. Tykkään niin näistä selkäpainatuksista!
Muut asusteet:
minä: housut Katri Niskanen/ kengät Converse/ huivi Pieces/ kello Tommy Hilfiger/ korvikset Pilke/ takki Seppälä/ laukku Liu Jo
tytär: leggarit Next/ takki Pomp de Lux/ kengät Prisma/ laukku Kreetalta
Aluksi ajattelin, että mihin taas yritän perhettäni pakottaa. Nyt jälkikäteen, kun hymyilin pala kurkussa kuvia selatessani, kiitän sitä positiivista pakkoa. Blogin ansiostahan me yritimme näitä ottaa. Nämä hetket minä haluan muistaa enkä niitä taisteluita.
Mitä tykkäätte kuvista tai asuista?
P.S. Tuli mieleen kun olimme kaksi vuotta sitten Mammatyyleissä, muistaako joku nuo kuvat vielä?