Puolivuotias

Ihan hurjaa. Sinne on mennyt puolet ensimmäisestä vuodesta. Maaliskuusta tuntuu olevan iäisyys aikaa. Mieleen on hiipinyt jo ajatuksia ”kohta minulla ei ole enää vauvaa” ja ”mihin laitan nämä hoitoon jos pääsen töihin?”. 

Miten sitten voidaan perheessä, jossa on puolivuotias? Meillä jyllää aika kovaa isomman uhmaikä, jonka kanssa teen töitä päivittäin. Vauva menee monesti vähän siinä sivussa. Hän on pieni aurinko, joka ei tunnu valittavan mistään. Yöt menevät edelleen hyvin (kopkop), päikkäreitä nukutaan sitten vähemmän.

Puolivuotias tyttö on syönyt jo aikamoisen määrän makuja parsakaalista kaurapuuroon ja luumusta persikkaan ja banaaniin. Kaikki maistuu. Sen kun istut ja lapat ja likka syö. Tämä on _täysin_ käsittämätöntä. Imetys on kohtuullisen haasteellista, sillä pieni ei malttaisi millään syödä, jos emme ole kaksin hiljaisuudessa, vaan saan vääntää ja kääntää häntä takaisin syömään.

Liikkuminen on vauhdissa ja tyyli on vapaa. Peruutetaan, pyöritään, heilutaan konttausasennossa, lennetään siitä nenälleen, pitkiä matkoja pääsee erinäisillä tyyleillä. Liikkumisen myötä pukemisesta on tullut hikeä nostattava suoritus ja kun bodysta on selvitty puen yleensä loput istualleen sylissä päälle. Tässä hän on samanlainen kuin isosiskonsa, muistan kun meiltä kyseltiin hoitotasoa isomman ollessa 1,5-vuotias. Eihän hän pysynyt siinä enää puolivuotiaana! Heti kun isompi alkoi seistä (hän nousi itse seisomaan 8kk:n iässä), vaihdoinkin housuvaipat seisaalteen pöntön kannen päällä. Siihen mennään varmaan pian kakkosenkin osalta. Eli täällä olisi hoitotasoja myynnissä jos joku kaipaa!

Isosisko on edelleen se, joka saa eniten naurua ja hymyjä osakseen ja siskon hömpötys saa yleensä suurimmat kikatukset aikaan. Yksin vauva ei kauheasti viihdy, välillä hän keskittyy pidemmän pätkän pyörimään pitkin lattiaa tai silittää onnessaan maton karvoja, mutta kyllä hän seuraa kaipaa.

Hän on nauttinut kaikista harrastuksista, isä-vauvasirkuksesta, muskarista sekä uinnista. On sukeltanut, on nauranut ja jutellut. Harrastushommissa on itketty tasan yksi itku, kun hän kaatoi äidin juomapullon vauvajumpassa päälleen ja harmistui. Iloinen ja helppo tyttö, aivan ehdottomasti. Kasvatti kaksi ensimmäistä hammastakin kaikessa hiljaisuudessa.

Hän seuraa ympäristöään todella tarkasti ja nauttii kasvoista ja tunnistaa selkeästi oman nimensä sekä tutut kasvot. Tarttuu kaikkeen mahdolliseen, joten satuhetket ovat haastavia, kun pienempi kiskoo kirjaa. Juttelee iltaisin kanssamme sanoen höhö ja odottaen vastausta. 

Isomummolla oli tekemistä lukuhetkessä, kun pienempi kiemurteli ja kiskoi kirjaa.

Hän ei pelästy mitään, oli se Dysonin imuri, sauvasekoitin tai jäidenmurskaus, hän vain kuuntelee silmät suurina. Ei vierasta vielä ja on kaikin puolin hyvin sosiaalisen, reippaan ja uteliaan oloinen tyyppi. Kuolaa ja puklaa edelleen valtavasti.

Sellainen hän on, meidän juniorimme. Niin onnellinen olen siitä, että hän tuli elämäämme.

Miten muissa vauvaperheissä voidaan? Hyvää uutta viikkoa kaikille! <3