Miten teillä on lähtenyt syksy käyntiin? Itse voin sanoa, että nyt on pikkasen liikaa ohjelmaa. Kaikki kivoja juttuja, mutta vähän turhan suihkimista meinaa välillä olla. Kun en halua kieltäytyä mistään. On blogi ja blogitapahtumat, on jumpat, on monta kerhoa, on perheuinti, on vauvamuskari, isä-vauvasirkus ja kaikkea kivaa mitä haluaisi tehdä. Jossain välissä pitäisi kai imuroidakin, ruoka pitää ehtiä laittaa ja välillä on ihan pakko heittää sohvan ääreen leffan eteen. Mutta toisaalta tällainen tyyli sopii itselleni, että menoja piisaa. Jos päivään ei ole sovittu mitään, notkumme herkästi pyjamissa useamman tunnin ja olemme puistossa siihen aikaan, kun muut jo lähtevät lounaalle. Puolensa tietysti niissäkin päivissä.
Syyskuu näyttää tuovan tullessaan paljon kivoja asioita, joista pääsen kertomaan teille myöhemmin. Jännittää, se täytyy kertoa jo nyt!
Syyskuussa perheen pienin täyttää jo puoli vuotta. Siis mitä! Puoli vuotta! Isosisko on puolessa vuodessa omaksunut roolinsa uskomattoman hienosti, toki mustasukkaisuutta on koko ajan ilmassa, mutta ”hyvällä” tavalla, joka ilmenee halailun tarpeena enemmän kuin raivareina. Esikoinen on alkanut innostua kirjaimista ja numeroista syksyn myötä ihan uudella tavalla ja mm. sana DISNEY osataan ”lukea” ihan joka paikasta. On tainnut vilahdella meillä aika monessa paikassa. ;) Oman nimen kirjaimet luontuvat myös hienosti. Niin kovaa vauvani kasvaa. Muistan kuin eilisen kun hän täytti 6kk, mitä hänellä oli päällä tuona aamuna, mitkä vaatteet minulla oli, kuinka hän heräsi nauraen päikkäreiltä Villervallan pipo päässä. Nyt on pikkusiskon vuoro täyttää puolikas vuosi. Siinä missä 3,5-vuotias osaa ja ymmärtää jo valtavasti, kyselee kaikkea jumalasta vauvan syntymään ja keksii uskottomattomia satuja, hän saa myös sydämeni syrjälleen päivittäin. On omatoiminen, juoksee ja pyöräilee kovaa, puuhastaa ties mitä, mutta sitten välillä ajatus ei pysy mukana ja pyörällä lennetään kaaressa tai kiivetään vähän liian korkealle tai juostaan kovaa suihkivien pyörien eteen.
Se mikä esikoisen kohdalla tuntui todella vaikealta aluksi oli soseet. Ei mennyt, ei uponnut, tuli huuto, tuli soseet syljeskeltyä pihalle. Kuopus on ihan oikeasti nauranut onnesta kun saa osallistua syömiseen, puuroa lukuun ottamatta kaikki on ollut herkkua, suu aukeaa ja ruoka putoaa. Nyt taas kysyn, onko se lapsesta kiinni vai siitä, että äiti osaa paremmin toisella kierroksella? Toivottavasti tämä tahti jatkuu, vaikka kausia ja vaiheitahan lapsen elämä on täynnä.
Miten tämä kaikki kuviin liittyy? Tuli vain kuvista perheaika ja kesän reissut mieleen, elokuusta jäi mieleen esikoisen varttuminen silmissä ja pienemmän soseet. Ajatukset sinkoilivat. Sinkoilusta tuli mieleen sekin, kun viime viikolla olin bodystepissä ja yhtäkkiä mietin, että hei unohdin hakea postit, tuleekohan minulle vielä Me Naiset? Kaikkea sitä ehtii miettiä siinä askeltaessaan.
Sellaista tänne! Miten menee ikätovereilla sosemaistelut? Vai onko vielä aloitettu? Miten oma elokuusi, tuo uusien juttujen luvattu kuukausi sujui?
P.S. Vielä tänään ehtii osallistua arvontaan! Facebookin puolella pyörii myös oma arvontansa, klik!