Noloa – viiden vuoden elokuiset

Itselleni tulee sanasta elokuiset mieleen synnytysryhmä. Tiedättekö, maaliskuiset 2016 ja niin edelleen. Mutta ei, kyse ei ole vauvaryhmistä, vaan viiden vuoden asukuvista. Näin tätä postausideaa muissa blogeissa ja ajattelin että wau, kauanko pitää jaksaa blogata että voi toteuttaa vuosien asut. Kunnes tajusin, että saa omastakin blogista kaiveltua elokuun asun viideltä eri vuodelta. Huih! Se on sitten eri asia kannattiko näitä kaivaa, tuollahan ne ovat jos joku kaivelee mutta… Onneksi en enää julkaise vessassa otettuja asukuvia. Hih. 

Minusta näitä oli hauskaa lukea muiden blogeista, joten nyt mennään! Viideltä vuodelta elokuussa julkaistut asut, joista näkyy niin tyylin kuin kamerakaluston ja kuvaamistason muutos. Tulkaa mukaan, minä punastelen ruudun tällä puolen.

ELOKUU 2012

Olin raskaana suunnilleen viikolla 10 ja tuntui, että se näkyi kilometrin päähän. Siksi valitsin telttamaisen paidan päälle (oikeasti raskaus ei näkynyt mihinkään, kuvittelin vain). Nappasin asukuvan pokkarilla Sokoksen vessan peilin kautta (!!) ja kassi sopii asuun hyvin. Not. Olin menossa jumppaan. Muistan vieläkin hyvin tämän päivän, kun kävimme miehen kanssa Linkosuon aamupalalla ja jaksoin syödä hurrrrjan paljon. Kaikkea sitä jääkin mieleen. Ilme on kauhistunut, kun pelkäsin että vessaan tulee joku. Vaatteista mm. jakku oli vappuasussa tänä vuonna, eli mukana edelleen!

ELOKUU 2013

Tässä näkyy hervoton väri-innostukseni, joka on laantunut kenties iän myötä. Edelleen voisin laittaa joko jakun tai housut, mutta että yhtä aikaa? Vähän liikaa. Jakun olen myynyt, housut ovat kirpparikasassa liian isona samoin kuin paita. Käytin vain löysiä paitoja, kun olin epävarma kropan muutoksista lapsen myötä. Olimme Tallinnassa Robbie Williamsin keikalla viettämässä hääpäiväämme, isovanhemmat mukana katsomassa vauvaa ja metä kaikkia jännitti järjestely. Hyvin sujui kuitenkin ja keikka oli hieno!

Ei ollut mitään havaintoa miten asukuvissa pitäisi olla, joten tuli pakottava tarve sitten vaikka nojata seinään. Valo ei riittänyt hotellin käytävällä ja pokkarilla huitaistiin pari kuvaa ennen lähtöä keikalle.

ELOKUU 2014

Otin asukuvat itselaukaisevalla lapsen nukkuessa. Ei tullut mieleenkään kysyä miestä ottamaan niitä, jotain rajaa! Jossain vaiheessa alkoi olla tuo tapetti aika nähty ja piti keksiä muuta… Kengät ovat ahkerassa käytössä, mutta tuo panta jäi vähän kokeiluksi. Shortsit löytyvät kaapista kyllä!

Aloitin seuraavassa kuussa muotitoimittajaopinnot, joka innosti bloggauksen pariin vielä enemmän, törmäsin innostaviin tyyleihin katsellessani pelkästään opettajia ja halusin tehdä blogistani paremman. Ei tainnut ihan hirveän kauaa mennä, kun sain miehen kameran taakse ja Misorella ahkerasti asukuvasi Helsingissä opintopäivinämme.

ELOKUU 2015

Olin saanut miehen siirtymään kameran taakse! Kuviin on tullut ihan eri fiilistä eri taustojen myötä ja mies on kehittynyt kuvaajana koko ajan. Asut olivat ehkä vähän rauhoittuneet. Olimme viettämässä hääpäiväämme ja nappasimme pari asukuvaa ravintolasta lähtiessä. Tuntui, että maha pömpötti ja oli hirveän paha olo alkuraskauden takia ja yökötti koko ajan. Loihdin jonkinlaisen hymyn kasvoille. Alkuraskaus oli ollut epävarma ja olo vähän hämmentynyt. Kaikki tämän asun elementit ovat kaapissa ja käytössä.

Tässä mietin, että blogi varmaan hiljenee kun en keksi odotusaikana päälle pantavaa ja en ehdi kahden lapsen kanssa blogata jajaja… Tässä vielä ollaan, vuosi näistä mietteistä!



ELOKUU 2016

Ikä, kiire ja mikä lie ovat tehneet sen, että olen vihdoin tajunnut – less is more. Ei tarvitse olla viittä väriä ja kuutta korua yhdessä asussa. Se toimii vähemmälläkin. Olen alkanut vähentää elementtejä asukokonaisuuksista ja suosia yksinkertaisempia koruja. Osaksi tähän vaikuttaa myös kiire, joudun juoksemaan huutavien muksujen luo sen sijaan että miettisin korviksiani. Asukuvaajana mies on ollut jaksava ja kärsivällinen ja itse ehdotti tätä kohtaa asukuville, joten ajoimme sinne vain nappaamaan kuvia ja ihastelemaan maisemaa (hei wau!). Matka vessaselfiestä on ollut pitkä ja paljon on opittu. Kiloja on lähes 10 vähemmän kuin ensimmäisessä kuvassa, eli lapset ovat vaikuttaneet minuun näin. Hauskaa, että niin tämän kuin viime vuoden elokuinen asu sattuu olemaan pitsiä.

Bloggauksesta on tullut rakas harrastus ja osa elämää. Kuvauksesta on opittu paljon. Olen kasvanut ihmisenä ja naisena aikamoisen matkan ja saanut elämänkokemuksen ja lasten myötä aika paljon itsevarmuutta. Olen saanut näiden vuosien aikana kaksi ihastuttavaa tytärtä, paljon uusia tuttuja niin blogin kuin äitiyden myötä ja nälkä on vain kasvanut syödessä. Haluaisin aina vain tehdä tätä paremmin.

Korvat punaisena täällä mentiin vuosia taaksepäin, mutta kehitys kehittyy, eikö! En tajua miten toiset osaavat tehdä heti niin hienoja blogeja, itse aloitin kyllä ihan nollista pokkarin ja peilin avulla. Jännä sekin, että julkaistessa sitä tsekkaa kuvien olevan ihan ok, mutta nyt jo esim. kevään kuvat ovat ihan mälsiä. Ei niitä siis kannata jälkikäteen tutkia? Hauskaa on silti muistella menneitä ja nähdä näin konkreettisesti blogin kehitystä yhdessä postauksessa. 

Vai mitä tykkäsitte? Tukehtuiko joku aamukahviinsa? Ihanaa viikonloppua joka tapauksessa!