Olen lauleskellut tätä biisiä päivätolkulla sen jälkeen, kun vierailimme Muumimaailmassa. Koska meillä ovat vallallaan tällä hetkellä My little ponyt ja prinsessat ajattelin, ettei saaristokierroksemme aloitus Muumimaailma olisi niin kova juttu. Heh, vähänpä tiesin, se oli jälkikäteen 3-vuotiaan mielestä kuulemma parasta koko reissussa!
Pääsimme ajelemaan yhtä soittoa Tampereelta Naantaliin (!), jossa auto jätetään Muumiparkkiin ja siirrytään bussilla lähemmäs puistoa. Puistokierroksen aloitimme teatteriesityksestä, sillä kuopus kaipasi ruokaa ja esitys alkoi kun astuimme sisään. Olimme paikalla varmaankin kesän kuumimpana päivänä ja teatteriesityksen viihdyttäessä isompaa pystyi siellä katoksen alla hyvin suojassa syöttämään pienemmän. Suosittelen käymään heti, sillä teatteri Emma on vähän jotenkin erillään sisäänkäynnin vieressä, eikä sinne tule herkästi enää palattua.
Sitten lähdimme kiertämään. Tytär siirtyi pomppimalla eteenpäin into piukeana ja täytyy myöntää, että äitikin rakastaa niin teema- kuin huvipuistoja, joten intoa piisasi. Muumitalon näkeminen aiheutti hihkuntaa, mutta se oli aika äkkiä katseltu, sillä kuumuus oli talossa aika hurja. Olimme varanneet uimavarusteet mukaan, sillä Muumimaailma sijaitsee meren rannalla, mutta emme koskaan ehtineet uimaan. Koska halimme. Niiskuneidit, Hemulit, mammat ja muut moneen kertaan. Aluksi itseäni nolotti se haliminen, ajattelin sen kuuluvan lapsille, mutta sitten pääsin meininkiin. Halataan vielä kerran, joo! Oli hauskaa seurata tyttöä touhuamassa, sillä edellisen kerran olimme muumeja katsomassa kaksi vuotta sitten ja hän vain varovasti kiskaisi hännästä niitä. Toinen meno oli nyt!
Viisi tuntia lensi puistossa kuin siivillä. Vai luudalla? Osallistuimme nimittäin Aliisan luutalentokouluun (tai olimme taustalla pikkuneidin ollen eturivissä), yritimme jutella Tiuhtin ja Viuhtin kanssa (ti-kieli sai tytön niin hämilleen ettei saanut enää sanaa suustaan), kuuntelimme Nuuskamuikkuisen huuliharpun soittamista ja testasimme paljasjalkapolkua. Tyttö nautti kun sai juosta paljain jaloin ja veti paljasjalkapolulla monen monta kierrosta, kunnes houkuttelimme hänet jatkamaan matkaa. Noita pyysi sekoittamaan räkäsoppaa, Hosuli opasti askartelemaan ja Muumitalossa olleet korut aiheuttivat ihastuneita huudahduksia. Harvoin olen nähnyt lasta näin täynnä intoa, hän nautti täysin siemauksin.
Huolimatta suuresta ihmismäärästä kaikki toimi kivasti emmekä joutuneet ruokaa tai jätskiä jonottamaan. Kiitän kovasti salaattivaihtoehdosta, siihen sai valita täytteet itse ja niitä oli runsaasti, eikä tarvinnut syödä ranskislinjalla. Kertsiastioista ei varmaan puistossa valitettavasti koskaan päästä eroon.
Vaikka joka paikkaan pääsee ihan kohtalaisesti kärryillä (Muumitaloon nyt esimerkiksi ei), oli ryysis välillä niin kova, että kantoreppu oli meillä ihan must. Kärryt odottivat ravintoloiden vieressä, kun kiersimme Satupolut ja talot vauva kantorepussa, suosittelen ihan ehdottomasti!
Meidän perheellä oli hikinen elämyspäivä ja jatkamme muumibiisin hoilotusta edelleen. Mietin useamman kerran, että 3-vuotias on aika täydellisen ikäinen tällaiseen paikkaan; hän eläytyi, kuunteli, nautti ja ihasteli aivan täysillä joka jutun ja kyseli monta päivää tämän jälkeen mihin ne muumit menivät ja miksemme voineet jäädä heidän luo yöksi?