Toinen muutos koettiin kun miehellä alkoi kesäloma vol. 2. Ajattelimme Jyväskylässä tehdä vierailuja ja siitä oli tarkoitus jatkaa kotimaanmatkailua, kunnes esikoiselle tuli pari itikanpuremaa kasvoihin. Totuus paljastui kun vaihdoimme vaatteita – meille oli tullut kylään vesirokko. Yllättäen yksikään lapsiperhe, jossa tautia ei ole sairastettu ei halunnut meitä loma-aikaan nähdä. Joten kyläilyt jäivät, hotellit peruttiin ja siirryttiin kotiin sairastamaan. Täytyy kiitellä sekä keliä että omaa pihaa, on saanut kuivata pyykkiä pihalla, pakastaa marjoja ja ”potilas” on purkanut energiaansa kotipihalla. Minä olen vaan löllinyt ja lukenut kirjaa auringossa. Onpahan tullut nautittua tällaisestakin ja pakkasessa piisaa marjaa!
Potilas oli muuten lainausmerkeissä siksi, että energiaa oli loputtomiin taudista huolimatta. Kuumetta tai mitään muuta ei tullut ja rakkulat kuivuivat muutamassa päivässä. Kutina hermostutti ja valvotti, mutta vain pari hassua päivää lopulta. En tiedä muistaako kukaan, että mies sairasti kyseisen taudin kun odotin esikoista (kirjoitin siitä silloin tänne) ja se näky oli aikamoinen ja kunto huono. Nyt selittelimme lapselle joka juoksee ympyrää täynnä virtaa, miksei vielä mennä leikkipuistoon, eli hyvä että on pikkulapsena sairastettu, aikamoinen ero potilaiden kunnossa! Hyvä niin, että meni ohi näinkin helpolla, vaikka öisin lapsen tuskainen itku on ollut säälittävää, ei kunto silti mennyt kovin pahaksi.
Viikko on ollut siis erilainen kuin oli tarkoitus, mutta tauti on voitettu yhden kohdalta eikä enää hänelle tule, nyt pelkään kuinka vauvan käy. Isommalle pystyy selittämään asiaa ja antamaan lääkettä, mutta jo etukäteen ihan pienen raju kutina ja tuskainen olo tuntuu pahalta ajatuksenakin.
Sellaisia muutoksia suunnitelmiin ovat lapset lähiaikoina ”järkänneet” (syyttömiähän he niihin ovat). Näitä kuvia katsellessa tulee kyllä aina mieleen se kävely ravintolasta hotellihuoneeseen, onneksi emme olleet kymmenien kilometrien päässä illallisella! :D