Halusin nämä kuvat blogiin tuoda ja hehkuttaa tuon kimonon ihanuutta ja fiilistä, joka toivottavasti välittyy näistä kuvista. Meri ja aurinko kimmelsivät kilpaa, kivet polttivat jalkoja ja mereen oli helppo kävellä, ei tarvinnut palella.
En itse ole mikään ”bikinihengailija”, en ole koskaan ollut. Ehkä vielä juuri vauvan saaneena jännitän enemmän niissä esiintymistä kuin ennen. Tai sitten en, aina olen ollut vähän biksuahdistunut. Jotenkin olo on niissä liian alaston. Siinä auttaa todella paljon tämä kimono – se on pitsihenkinen ja hengittää, mutta samalla suojaa auringolta ja antaa fiiliksen, ettei hippaloi ihan niin puolipukeissa. Mainio kaveri niin rannalle, kuin ihan lyhyiden shortsien ja topin kanssa vaikka kaupungillekin. Minä ihastuin siihen kovasti ja olisin halunnut enemmänkin hengata ”liehukkeessani” (nimitys miehen antama). Voi, koko loma oli edessä ja minä olin niin fiiliksissä!
Pikkuvauvan äiti löysi myös ihan parhaan rantakassin, johon mahtui järkkäri, vaipat, imetyssuoja, kirja, aurinkorasvat ja vesipullot – tosin sillä seurauksella etten meinannut sitä jaksaa enää kantaa. Kulki mukana koko viikon!
Jaatko ahdistuksen bikineissä köpöttelystä vai kuljetko niissä luontevasti? Kenen kaapista löytyy kimono? Jos saataisiin niitä rantakelejä tännekin!