Mummokupit ja muita oireita

Tiedättekö. Olen huomannut itsessäni vakavia merkkejä siitä, että alan tulla aikuiseksi. Johtuukohan se iästä vai lapsista? Pukeudun yhä useammin valkoiseen tai mustaan (!!), haaveilen pääseväni käymään Sara Hildenissa taidenäyttelyssä (!!), luin yhtenä päivänä ET-lehden ja totesin että olipa mielenkiintoinen (!!) ja eräänä päivänä eteeni tulivat sitten mummokupit. Anteeksi nyt jos joku loukkaantuu nimityksestä, mutta ovathan nämä vähän mummokupit.

Ihastelen aina kylässä kaikkea poikkeavaa ja persoonallista. Esimerkiksi eri sarjoja olevia vaaleanpunaisia ruokapöydän tuoleja erään ystävän kodissa en voinut lakata ihastelemasta. Miksi sitten tarjoani vierailleni teen Taika-mukeista tai Teemoista? Ei sillä että niissä mikään vika olisi, mutta eivät ne kovin uniikkeja ole.

Käväisin tyttöjen kanssa eräänä päivänä kirpparilla, jossa bongasin maailman söpöimpiä Pomona-mukeja. Voi miten ihastelisin, jos joku tarjoaisi teen kylässä tällaisista ajattelin. Tahtoo nämä kupit! Hintapyyntö oli 15 euroa/kuppi & tassi, liikaa mietin ja lähdin ulos. Kupit jäivät kummittelemaan mieleen. Kotona googletin ja tori.fi oli jälleen kerran toveri ja pienen tinkauksen jälkeen köyhdyin 45 euroa 7 kupista ja tassista. Olipa muuten aika ero!

Seuraavaksi alan sitten kutomaan sukkia. Menikö se mummoilu jo muodista? Tulinko taas jälkijunassa?