Äitien univormuksi tätä asua kuitenkin kutsun, sillä tarkkaillessani kerhossa ja kaupungilla äitejä, olen huomannut, että todella monella farkut, lenkkarit, lippis ja pitkä neuletakki ovat viileän arkipäivän asu lasten kanssa touhutessa. Ymmärrän hyvin, matalapohjaiset kengät ovat ehdottomat kun lasten kanssa tallaa ja tallaa, neuletakki lämmittää Suomen suvessa ja farkut – ne nyt ovat vaan kotiäidille erittäin kätevä vaate.
Viikonloppuna mentiin siis äitiunivormussa ja ajeltiin reilut 300 kilometriä, jotta saatiin lapsi mummilaan yökylään. Ajomatkat menivät mukavasti laina-autolla (tästä lisää myöhemmin) ja kyllä muuten teki hyvää ihan kaikille tämä yksi vuorokausi. Lapsi kysyi mummilassa ”voisitteko äiti ja isi jo lähteä”, eli sitä peräänitkemistä ei tarvinnut kauaa stressata. Me saimme juteltua miehen kanssa enemmän kuin koko vuonna, teimme salaattia ruoaksi kun ne eivät yleensä lapselle pelkkänä ruokana uppoa ja ihmettelimme hiljaisuutta. Pikkunainen sai nauttia mummin, ukin, enon ja muiden läheisten huomiosta. Oli hyvä veto, joka tehdään joskus ehkä uudestaankin.
Arki jatkui taas erilaisen viikonlopun jälkeen ja suuntasimme neuvolaan saamaan rokotuksia. Isosisko sai ne samalla päivämäärällä ja molemmat olivst kasvaneet 11 cm syntymästä tässä 3 kk:n kohdalla. Samaa tahtia siis mennään!
Äitiunivormu kuvattiin synkeän saan vallitessa, aikamoinen sääero edellisiin kuviin verrattuna! Toisaalta joskus on ihan hauskaakin kuvata mustien pilvien alla, valotushan niissä saattaa olla hankalaa ja autosta haettiin lisäsalama apuun. Kesäkuussa.
Kuka tunnistaa äitiunivormun, oletko itse käyttänyt tällaista komboa?
P.S. Kolkutteleeko muuten monella jo kesäloma ovella? Meille juhannusviikko tarkoittaa esikoisen kerhon loppumista, eli ne pienet hetket kun olen saanut blogia tehtyä vähenevät, joten voi näkyä postaustahdissa. Mutta toisaalta kesällä taitaa lukijakuntakin kirmata enemmän muualla kuin koneiden ääressä lueskelemassa!