Äidinkielen opettaja tykkäisi tämän postauksen otsikosta. Siinä on finglishmit ja muut sulassa sovussa lueteltuna kiireessä, perustelen kiireellä tätä ontuvaa otsikkoa.
Off shoulder on ollut aika kova sana alkukesästä, tämä versio on minusta vaan semi-sellainen, koska näyttäkää minulle miten imettäjä voi pitää sellaista paitaa – niin, ei minustakaan. Valitsin siis alle topin ja itse asiassa tuota paitaakin voi käyttää hartiat piilossa tai nykiä ne näkyviin. Valkoiset caprit nappasin alesta heti kun sellaisiin törmäsin – lähes kaikki viime kesän housut, myös ne valkoiset ovat liian isot, joten olin onnellinen kun löysin pienemmät tilalle. Sinivalkoinen asu ja koivu taustalla toivat kuviin aikamoisen juhannusfiiliksen, eikö?
Ja mistä se huono omatunto kumpuaa? No ihan kaikesta, minä olen oikea itseni ruoskija aina ja koen kaikesta huonoa omatuntoa. Äitiys on ehkä pahimpia, mietin aivan liikaa olenko huono äiti. Kun olen varmasti ihan tarpeeksi hyvä.
Olen pikku hiljaa alkanut älyämään, että meillä on superpuhelias, sosiaalinen, temperamenttinen ja energinen esikoinen ja nämä piirteet oikein korostuvat nyt pikkusiskon myötä. Puhetta ja energiaa piisaa niin että siinä on turha muiden yrittää sanoa mitään. Juokseminen on paras aktiviteetti ja ihan kaikki näpertelyt voi unohtaa. Askartelu ja piirtäminen ei kiinnosta yhtään. Kyselyikä on valtava, kysymyksiä sataa 20 kappaletta minuutissa.
Tiedättekö kenet myös kuvasin yllä olevassa? Itseni. Nuo kaikki samat asiat kyselyä lukuun ottamatta pätevät ihan täysin minuun (no, varmasti aika moneen kolmevuotiaaseen) ja huomaankin tyttäreni olevan aivan samanmoinen kuin äitinsä. Huolehtii ja huokailee, sykkii joka paikkaan koko ajan ja puhe ei taukoa missään välissä.
Kaikki toivottavat aina jaksamista vauvavuoteen, mutta kyllä minun energiaani enemmän syö tuo esikoinen. Tai, he molemmat yhdessä. Niinpä kysyin äidiltäni, saanko tuoda isomman yhdeksi yöksi yökylään. Ja koin pelkästä kysymisestä stressiä ja huonoa omatuntoa. Kun lapset on tehty, niin ne hoidetaan itse (joku huutaa pääni sisällä näin, miksi?). Sitten taas, yksi yö ja edellisestä yökylästä on vuosi aikaa. Lapsi on isovanhempiensa kanssa hyvin läheinen ja nauttii vuorokauden huomiosta. Miksi tehdä tästä ongelmaa? Avun pyytäminen on todella vaikeaa itselleni ja ylitin jonkun kynnyksen kysymällä tätä. Sitten stressaan väsyvätkö isovanhemmat, vaikka eivätköhän he selviä vuorokaudesta vallan hyvin. Tuskin yksi yö määrittää millään tavalla äitiyttäni, mutta kun siskon tulo on ottanut koville, mietin pahennanko tilannetta.
paita She In/ housut Soya concept/ takki Gap/ kengät Vagabond
Näin siis meinaamme tehdä, osaankohan edes nukkua vai koenko vain tunnontuskia? Apua, mistä tällainen kumpuaa, kuka muu tunnistaa huono äiti- fiilikset?
Entä mitä tykkäät sinivalkoisesta asusta? Ihanaa viikonloppua just sulle!