Kävin kampaajalla, mitä uutta siinä on?

No sitä, että wau mikä kampaaja! Kun astuin sisään uuteen KOKO by Vili Ketola-kampaamoon, olo oli hämmentynyt. Vain tilauksesta auki oleva kampaamo sijaitsee Tampereen ytimessä Koskipuistossa ja astuttuani sisään edessäni oli portaat, eli kiipesin toisen kerroksen kampaamoon. Miten minä löysin tähän uuteen kampaamoon? Luottokampaajani Sirun perässä kipitin, kun hän ilmoitti siirtyvänsä tuonne, minun ei tarvinnut edes miettiä. Kun kerran löytää ihanan tyypin niin siitä haluaa pitää kiinni.

Yläkerrassa odotti näkymä Tammerkoskelle ja fiilis, josta ei aluksi osannut sanoa oliko se kampaamon vai kenties leffastudion tunnelma. Kultaiset, Latviasta hankitut tuolit, messingin väriset pistorasiat, kullan väriset kattokruunut ja muut pienet yksityiskohdat saivat pysähtymään. Seisoin vain tuijottamassa hetken ympärilleni. Onpa upean erilainen paikka!

Kun Siru alkoi laittaa hiuksiani ja minä perinteisesti käytin tilaisuuden hyväksi, eli puhuin kuin papupata, tajusin miten rauhassa tuolla sai olla. Kukaan ei ravannut jatkuvasti sisään kyselemään shampoota tai vapaita aikoja, eikä puhelin soinut taukoamatta. Sain todellakin vain höpöttää rauhassa, istua tuolla yläkerran hiljaisuudessa ja nauttia. Vaikken ollut tajunnut tällaista aiemmin kaivata, huomasin kuinka paljon siitä nyt nautin. Kampaamoreissusta tuli vielä vähän spesiaalimpi kuin aiemmin! Kun värit vaikuttivat, tarjoili Siru minulle teetä pienellä tarjottimella. Nyt viimestään aloin huokailla, kuinka söpöä!

Alakerran pesupaikka tuoleineen oli upea ja nuo Italiasta tilatut tuolit maailman mukavimmat, tosin nukahtamisvaara niissä piilee. Vihreän ja kultaisen liitto oli yllättävä valinta, mutta toimi. Tavaraa oli etsitty antiikkiliikkeistä ja paikassa vallitsi ihana sekoitus supermoderneista pesupaikan tuoleista antiikkisen näköiseen kaappiin aulassa.

KOKOOn pystyy varaamaan ajan esimerkiksi netistä, jos haluaa itse mennä haistelemaan tunnelmaa ja nauttimaan. En ollut ajatellut kampaamoreissustani blogata, mutta viehätyin paikasta niin, että kaivoin kameran esiin, kun sattui vielä järkkäri olemaan laukussa.

Sisään astuessa törmää tähän peiliin ensimmäisenä. Veisin kotiin jos johonkin tuollainen mahtuisi! 

Kiitos taas Sirulle tukasta, ihanaa kun tehdään jotain näin erilaista! 

Kuka on jo bongannut tämän paikan?