Onnenhetkiä satamassa

16.6.2016

Vietimme viikonlopun kotikotona. Siellä oli ihmisen hyvä olla, esikoisella riitti puuhaa, äiti pääsi jumpalle ja perjantaina saimme olla tunnin kaksin. Suuntasimme siis hetkeksi istumaan yhteen Jyväskylän kauneimmista paikoista, satamaan. On niin helpottavaa välillä istua hetki kaksin ja pystyä puhumaan. Esikoisemme on niin uskomaton puhekone, että hämmentää höpötyksen määrällään kaikki. Siinä jää muiden puheet jalkoihin. Joten ihan pienet hetket, että kuulee mitä toinen sanoo ovat hyvin tervetulleita. Jyväskylässä saan hetkiä, jolloin en joudu juoksemaan koko ajan pää kolmantena jalkana. Mikä siinäkin on, että olen kahden viikon ajan joutunut vaihtamaan vauvan kaikki vaatteet vaipanvaihdon yhteydessä ja hokemaan esikoiselle hetki, hetki, tulen tulen. Sitten kun olemme kaksi päivää muualla, missä joku voisi auttaa vaipat eivät falskaa ja kotimatkalla sama meno jatkuu taas. Häh?

Olen tällä hetkellä aika väsynyt, vaikka nukun ihan hyvin. Juoksen niin tauotta aamusta iltaan, etteivät akut lataudu yöllä, vaan kroppa jää kierroksille. Vaikka yritän pitää kotipäiviä, pelkästään kahden pienen syöttäminen, pukeminen, jatkuva vaipanvaihto, ruoanlaitto yms. pitävät aika kiireisenä. Yritän järjestää niitä hiljaisia hetkiä, jolloin luemme esikoisen kanssa ja aina se päätyy kakkakatastrofiin tai litran pukluihin tai huutoon. No okei, ei aina, tänään on sellainen päivä kun asiat tuntuvat aika raskailta. Lapsista puuttuu nappi, mistä voisi painaa niin että olisivat tyytyväisiä puoli tuntia yhtä aikaa, niin äiti saisi vaikka laittaa ruoan pöytään ja käyttää kahta kättä kerrallaan. 

Vaikka tuntuu, että päällimmäisenä tulee aina kerrottua tytöistä se sama litania ja puhe kääntyy valittamisen puolelle, niin kyllä he ovat silti molemmat aivan täydellisiä tyttöjä. Haluaisin vaan vuorokauteen enemmän tunteja. Haluaisin jaksaa unetta, mutta pakko on nukkua. Minusta on ihanaa, että sen tunnin aikana minkä hengähdimme, tuli jo ikävä. On ihanaa kaivata kahdenkeskisiä hetkiä ja niitä välillä tarvitsee, mutta on ihanaa kun lasten luo on kiire. Ja kun saa heidät molemmat syliinsä. Vaikka tunnen olevani riittämätön ihmisenä tällä hetkellä ja koko ajan jompi kumpi tytöistä huutaa, vaimona olen väsynyt ja valittava, perhe on silti ykkönen. Jokainen päivä on erilainen ja tuntuu että kaikki sovitut asiat muuttuvat. On väsymystä, on sairastumisia, monella alkaa olla kesämenojakin.

t-paita Mango/ tyllihame Shein/ tennarit Converse/ lasit Le Specs/ korvikset Uhana Design

Niistä hyvistä hetkistä saa kuitenkin paljon voimaa. Olen myös huomannut, että jaksan auringon alla paljon enemmän kuin sadepäivänä. Tänään on ollut väsynyt päivä (tällä hetkellä vauva on matkassa liian pienessä vaipassa ja vähissä vaatteissa, kiitos taas yhden katastrofin, kärryistä puuttuu yksi rengas ja käteni ovat rasvassa kun yritin saada sitä kiinni), huomenna voi olla ihan toisenlainen päivä. Viime perjantaina koin onnenhetkiä, kun sain istua pienen hetken rauhassa ja pysähtyä miettimään, kuinka tärkeää on että on perhe. Se, millainen ensi viikkomme tulee olemaan on vielä täysi arvoitus, sillä jokainen päivä ja yö ovat erilaisia ja tällä hetkellä jopa juhannus tuntuu minusta liian kaukaiselta asialta suunnitella. 

Asustakin on muuten kiittäminen tyttäriä. Kun isompi käyttää rohkeasti arjessa tyllihameita, niin miksen minäkin. Viihdyin asussa valtavan hyvin, vaikka ihmettelen intoani vähentää värejä. Aikuisuus? 

Vastasikohan otsikko nyt yhtään tekstiä? Ehkä ei, tämä oli hetken istumishetken tajunnanvirtaa, taustalla tuo rakas ja kaunis kaupunki, minkä vuoksi tykkäsin kuvista ekstrapaljon. Tuosta olisi muuten ollut helppo mulpsahtaa Jyväsjärveenkin, onneksi siltä vältyttiin. 


Mitä sinä tykkäät kuvista/asusta? Onko itselläsi energinen vai väsynyt viikko?