Minulta kyseltiin vauva-arjesta ja toivottiin muutamassakin kommentissa kirjoittamaan siitä. Nyt täytyy sanoa, että pieni on vielä niin pieni, että superenerginen, supersosiaalinen ja superpuhelias 3-vuotias vie kyllä aika tavalla aikaa ja energiaa. Pikkusisko kasvaa välillä vähän varkain, toisaalta hän nukkuu vielä suuren osan päivästä, syö ja on tyytyväinen. Nukkuu hyvin (koputan puuta), hymyilee paljon, tutkii onnellisena nyrkkejään ja tuntuu olevan tyytyväinen kun maha on täynnä ja vaippa kuiva. Toinen lapsi on niin eri asia kuin ensimmäinen, etten oikein osaa vauva-arjesta kertoa, kun tuntuu enemmänkin, että se on lapsiarkea niin kuin ennenkin. Toki pyykkiä riittää valtavasti ja kädet ovat täynnä koko ajan.
Helteeseen vauva reagoi selkeästi, eikä suostunut nukkumaan päivällä vaunuissa. Ulkona oltiin ja minä menin kuopus kainalossa puistossa, imetin ja hyssytin ja yritin vastata esikoisen kysymyksiin (alkavat muuten olla jo aika pahoja lähtien siitä mikä on sähköisku siihen, mikä se Jumala on…). Koko viime viikko meni niin, ettei ollut hetkeäkään päivällä, kun tytöt olisivat nukkuneet yhtä aikaa. Pyöritin heitä yksin päivät, hikoilin ja heilutin, kävin kuopuksen kanssa Helsingissä, siirryin nukuttamaan esikoista (oli pitkään miehen homma, mutta iltaraivon myötä vaihdoimme taktiikkaa). Tuntui, etten saanut sekuntikaan taukoa ja itkin pari kertaa väsymystä ja toivoin niin, että puhelimeni pirahtaisi ja joku random-tyyppi soisi puolen tunnin lepotauon. Kuumuus ja tauoton puuha veivät voimia ja iltaisin jalkoja särki. Esikoisen yöheräily on nyt ollut kohta pari viikkoa läsnä, soisin niin että saataisiin se katkeamaan.
Sitten taas toisaalta: keli oli upea. Saimme vain olla ulkona. Olimme kolmena iltana putkeen rannalla ja lapsen riemu oli aivan mieletöntä katseltavaa. Pääsin pari kertaa jumppaan. Kun tulin jumpasta, mies oli tehnyt herkkueväät ja menimme rannalle. Saimme iltaraivoamisen katkeamaan siirtymällä takaisin nukutukseen. Sain monta halausta ja suukkoa. Kuopus nukkui lähes 9 tuntia eräänä yönä. Ja lista jatkuu. Me pärjäsimme. Vaikka aina aamuyöllä tuntuu etten jaksa, kyllä siitä päivästä selviää ja siinä on paljon hyvääkin. Pitäisi vaan luottaa.
Meille kuuluu siis oikeastaan hyvää. Hurjan raskasta tämä pikkulapsiarki välillä on, mutta se nyt on normaalia. Välillä surettaa, että tuntuu että tilannettaan on vaikeaa selittää ihmisille, joilla ei ole lapsia. Etten muka ehtisi edes soitella jollekin? Niin, en ehdi, monta asiaa jää nykyään tekemättä, mutta paljon olen saanutkin. Blogien lukeminen ja kommentointi ovat myös aika lailla jääneet, välillä lukaisen mutta kommentteja en välttämättä jätä.
Nämä kuvat otettiin kaksi viikkoa sitten, kun olimme päivän Särkässä. Olin tosi onnellinen tuona päivänä, keli ihana ja tämä asu rennon mukava päivään huvipuistossa. Tuo omppupuu oli niin upea tuon viikon – nyt kukista ei ole tietoakaan.
Haluaisinkin nyt puolestani kuulla, mitä juuri sinulle kuuluu tänään? Kuka sinä olet, mikä saa sinut lukemaan blogiani, mitä sinulle kuuluu tänään?
Jään odottamaan vastauksianne!
P.S. Mokkamestarit-arvonta on suoritettu, arpaonni suosi nimimerkkiä Kaura. Onnea ja kiitos osallistujille! Vielä tämän päivän on toinen arvonta auki, klik!