Mutta pyyntöön tehdä pieni kertaus/esittely kun uusia lukijoita on tarttunut matkaan päätin vastata heti, myös hääpostausidea oli aika hauska! Mutta aloitetaan kertauksesta, sillä viiden kk:n aikana blogiin ropisi lähes 200 000 klikkausta, joten varmasti uusiakin tyyppejä on matkassa! Kommentissa pyydettiin lyhyttä kertausta, mutta taisi vähän venähtää. Aloitetaan siis!
Kuka olen?
Mitä tällaisissa yleensä kerrotaan? Ikä, nimi ja siviilisääty? Hei, olen Katja, joitakin vuosia sitten 30 vuotta täyttänyt äiti ja vaimo. Naimisiin mentiin vuonna 2005 ja 8 vuotta myöhemmin syntyi ensimmäinen tytär ja tänä keväänä toinen. Sain graduni nippuun vuonna 2007 ja päädyimme puolivahingossa työskentelemään Thaimaahan, jossa menikin useampi vuosi. Viime vuonna sain todistuksen Helsinki Design Schoolista, jossa suoritin muotitoimittajaopinnot kotiäitiyden ohella.
Luonne
Olen ikiliikkuja. Siis ihminen, joka ei osaa rauhoittua ja tekee sataa asiaa yhtä aikaa koko ajan. Toisaalta saa sitten paljon aikaan, toisaalta käy koko ajan vähän kierroksilla ja nukahtaminen voi olla haastavaa. Olen innostuja ja heittäytyjä, enkä osaa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia vaan haluan elää päivä kerrallaan ja hetkessä. Perfektionisti, joka pistää itseään monesti liian koville.
Intohimot
Liikunta. Siis vaikka ihan kävely, kunhan joka päivä pääsee tekemään jotain. Bodyattack, bodycombat ja bodystep lempparijumppia. Kun hiki virtaa ja on pakko irvistää kun lihaksiin sattuu, tunnen olevani elossa. Laulaa hoilotan aina biisien mukana jumpissa, tiedän, ärsyttävää.
Matkustelu. Vähentynyt erinäisistä syistä viime vuosina, mutta miehen kanssa kaksin matkustimme suht paljon. Englannissa asuessa oli helppo lentää Easy Jetillä käymään Irlannissa tai Keski-Euroopassa, Thaimaassa asuessa Malesiassa, Indonesiassa tai Singaporessa käyminen oli ”lähimatkailua”. En ole pelännyt myöskään matkustaa yksin, mm. Tansaniassa olen ollut yksin ja Thaimaahan lensin 2kk ennen miestä viimeisenä talvena. Tuo 2kk on muuten pisin aika, jonka olen ollut erossa miehestäni. Miehen kanssa olemme olleet yhdessä niin Aasiassa, Euroopassa, Afrikassa, Australiassa kuin Amerikassa ja olen ihan mielettömän kiitollinen kaikesta mitä olen saanut elämässäni kokea.
Tee ja irtokarkit. Niin. Juon siis ihan tolkuttomia määriä mustaa teetä ja söisin ihan loputtomiin karkkia, paras tapa välttyä siltä on olla ostamatta kotiin mitään. Jos ostan, kyllä puputan kaikki. Suklaat ja keksit säilyvät kaapissa, mutta hedelmäirttarit, iiks.
Kirjoittaminen. Minä rakastin äidinkielentunteja. Olen edelleen aikamoinen kielipoliisi, jota harmittaa isolla kirjoitetut Joulu, Pääsiäinen, Maanantai ja niin edelleen. Meille ohjeistettiin Helsinki Design Schoolissa, ettei virallisiin teksteihin saa laittaa hymiöitä. Meinasin pudota tuolilta, ei muuten tarvinnut ohjeistaa tuollaista omina kouluaikoinani… Toivon todella, että saisin kirjoittamisesta, matkailualasta tai liikunnasta joskus ammatin.
Huvipuistot
Me kiersimme aina matkoilla vesipuistot ja huvipuistot, ihan siis kaksin. New Yorkin reissulla vuokrasimme auton ja ajoimme huvipuistoon, Balilla oli ihan paras vesipuisto. Joku minua juuri haukkuikin lapselliseksi blogin kommenttikentässä ja myönnän, että lapsenmielisyys ei ole hävinnyt iän myötä.
Perhe ja ystävät
Vaikka minulla on ns. oma perhe, lasken perheeseeni edelleen veljeni ja vanhempani sekä mummoni, nyt myös veljieni avovaimot. Meillä on pieni suku, eikä voisi paljon serkkukokoontumisia pitää. Se on joskus vähän harmittanut. Harmillista on myös, ettei kukaan läheisistä asu samassa kaupungissa. Se olisi valtava plussa nyt kun lapsiakin on.
Minulla on suuri määrä hyvänpäiväntuttuja ja olen aika avoin höpöttäjä. En kuitenkaan kerro ihan niitä tärkeimpiä juttuja oikeastaan kenellekään, paitsi miehelle. Minulla ei ole naispuolista ”parasta” ystävää ja monesti kaipaisin kyllä jonkun, kenelle soittaa. Olen vähän sellainen itsekseni puuhaaja ja toisaalta taas sitten vaihtelen herkästi ihmisten kanssa puhelinnumeroa ja tapaan paljon ihmisiä, mutta sellainen syvempi ystävyys jää.
Blogi
Sai alkunsa vajaa 4,5 vuotta sitten. Oikeasti, hui! En juurikaan ollut edes lukenut blogeja, joten tulin ihan puskista tähän maailmaan. Työkaverini kysyi pidätkö jotain blogia vaatteistasi, kun ovat niin kivoja. Nauroin ajatukselle ja samana iltana perustin blogin, niin kuin sanoin, innostuja. Otin peilin kautta asukuvia ja nappasin Desigualin perustajan lauseesta blogini nimen (on muuten ärsyttänyt tämä nimi monesti jälkikäteen…). Ajattelin vain kokeilla ja jäin totaalikoukkuun.
Olin aina poikatyttö, joka ihannoi Apulantaa ja Nirvanaa, leikkasi hiuksensa lyhyiksi, kulki ruutupaidoissa ja jota nuorempana luultiinkin pojaksi. Minua eivät kiinnostaneet hameet ja muoti, vaan persoonalliset jutut, kuten oranssit farkut, violetti mokkatakki ja vihreäksi värjätty tukka (kaksi ekaa sain, viimeiseen ei äiti suostunut). Minulla oli ylhäällä ja alhaalla telaketjut, en halunnut hymyillä ja inhosin olla valokuvissa. Uskoisitteko? Löysin hameet ja mekot vasta lähempänä kolmeakymppiä ja sinänsä onkin absurdia kutsua minua muotibloggaajaksi, kuten jotkut ovat tehneet. Minä vain asukuvaan hauskoja, toivottavasti persoonallisia vaatteita ja kokeilen erilaisia yhdistelmiä. Siitä se blogikin lähti, niiden hassujen vaatteiden kuvaamisesta ja lasten myötä laajeni käsittelemään kaikenlaisia aiheita arjesta ruokiin, matkailuun, kosmetiikkaan ja elämän suruihin ja iloihin. Kotiäitinä tämä on hyvin tärkeä ”aikuiskanava” minulle ja blogitilaisuudet ihan huippukivoja, kun saan tavata muita samanhenkisiä ja saan pieniä omia hetkiä. Samalla ylläpidän kirjoitus- ja kuvaustaitoja ja luon verkostoja.
Asu
Näiden kuvien asu oli minusta täydellinen tähän postaukseen, sillä se oli niin hyvä päällä. Tajusin, etten ole tainnut olla blogikuvissa koskaan lippis päässä, vaikka lippis on leikkipuiston, lenkkien ja salireissujen vakiovaruste. Hullua, miten se ei ole tänne päätynyt! Kintut näkivät ensimmäistä kertaa aurinkoa tänä kesänä ja ovat aika kalkkunankoivet, mutta sanotaanko, ettei itseruskettavilla pelailu ole nyt ollut ihan ykkösprioriteetti tässä hullunmyllyssä. Viihdyin asussa loistavasti ja uskon, että ihan sama mitä on päällä, jos itse viihtyy ja asu tuntuu hyvältä, se kyllä näkyy!
Huh huijakkaa, minun tuli hiki. Se oli sitten tällainen lyhyt esittely/kertaus. Toivottavasti uudet lukijat pääsivät vähän sisälle blogiini, oliko kaikki kertausta vanhoille lukijoille?
Mitä pidit puolestaan lippisasusta? Iloista alkavaa viikonloppua ja kiitos kaikista ideoista!