15 vuotta

Minä rakastan toukokuuta. Koko kesä on edessä ja luonto heräilee eloon. Poissa on loska ja tilalla ovat kukkaan puhkeavat omena- ja kirsikkapuut, vihreä nurmikko ja maasta nousevat tulppaanit. Toukokuu on lupaus jostain uudesta.

Toukokuussa 15 vuotta sitten alkoi kahden nuoren tarina. He olivat tienneet toisensa useamman vuoden ajan, mutta toukokuussa heistä tuli pari. Lähes saman tien poika lähti Tampereelle opiskelemaan ja tyttö otti elämänsä riskin muuttaessaan hänen perässään kaupunkiin, jossa ei ollut yhtään tuttua ihmistä, ei töitä eikä opiskelupaikka. Oli vain tuo ruskeasilmäinen hyväsydäminen nuori mies, josta hän halusi pitää kiinni.

15 vuotta myöhemmin he ovat kiertäneet maailmaa yhdessä, asuneet ulkomailla, sukeltaneet käsi kädessä ja kasvaneet aikuisiksi yhdessä. Tapelleet ja huutaneet, rakastaneet ja sopineet. Saaneet kaksi täydellistä tytärtä.

Vaikka tyttö oli aika yksinäinen ja hukassa lähtiessään Tampereelle 15 vuotta sitten, kannatti tuo riski ottaa. Tuosta nuoresta miehestä on tullut aviomies, isä ja sielunkumppani. Ainoa ihminen, joka on nähnyt kaiken ja tietää kaiken. Turva, joka on pitänyt kädestä niin pinnan alla, thaimaalaisessa sairaalassa, synnytyssalissa kuin lentokoneen turbulenssissa. Mies, joka on aina rohkaissut tekemään haaveista totta ja seissyt rinnalla. Paremmin ei olisi voinut käydä.

Tänä päivänä 15 vuotta sitten tarinamme alkoi. Kiitos. <3

P.S. Kuvat on napattu ajanpuutteen vuoksi fb:sta, joten laatu ja koko ovat onnettomia, pahoitteluni!