Hyppäsimme Siljan laivabussiin, joka vei meidät suoraan Skansenin portille. Ei edullisin vaihtoehto (edestakainen lippu parikymppiä), mutta kun aikaa on alle kuusi tuntia, ehdottomasti helpoin ja nopein. Olimme ajoissa Skansenin porteilla ja lähdimme tutkimaan aluetta.
Alue on suuren suuri ja tutkittavaa riittäisi ehdottomasti aivan koko päiväksi. Pääsymaksu on 120 kruunua/aikuinen, lapsi meni ilmaiseksi ja se on minusta vähintäänkin kohtuullinen veloitus tuollaisesta paikasta, jossa voisi olettaa 3-vuotiaankin jo maksavan. Toukokuu oli aivan loistava vierailuajankohta, ei ryysiksiä, ei jonoja, mutta upea ilma ja mahtavia kukkaistutuksia joka puolella. Taisin sanoa noin 10 kertaa ”katso nyt näitäkin kukkia, katso katso”. Paljon oli nähty alueeseen vaivaa! Toukokuun miinuspuoli oli se, etteivät esim. huvilaitteet pyörineet, mutta hyvin pärjäsimme ilmankin.
Skansen on vuonna 1891 perustettu ulkoilmamuseo, jossa on erilaisia vanhoja rakennuksia ja kylttejä, jotka kertovat niistä. On tapahtumia, oppaita, kahviloita sekä eläintarha. Me arvelimme eläintarhan kiinnostavan lasta eniten, joten suuntasimme tutkimaan ahmat, ilvekset ja sudet. Mies vertasi paikkaa Talllipihan ja Ähtärin yhdistelmäksi hieman suuremmassa koossa, kaupunkikorttelissa totesimme yhteen ääneen olevamme kuin Porvoon vanhassa osassa. Aluekartta oli erittäin paikallaan, sen verran suuri paikka oli.
Lähdimme kiertämään aluetta eri suuntaan kuin yhtä aikaa paikalle tullut suurempi turistiryhmä ja totesimme, että kiipeämme koko ajan ylöspäin, tuli päiväjumppa samalla. Kun olimme päässeet kiekan loppuun, päädyimme pitkien ja jyrkkien rullaportaiden päähän. Jos olisi mennyt rundin toiseen suuntaan, olisi päässyt portailla ylös ja kävelemään alas, mutta minä olin vain iloinen päiväurheilusta. Pääsimme kuin pääsimmekin tuplakärryjen kanssa alas näitä liukuportaita, yksin rattaiden kanssa en olisi niihin kyllä rohjennut.
Ehkä ihastuttavin paikka oli tämä Cafe Petissan, jonka sisäpihalla oli täysi kesä ja kakkuvalikoima oli huima. Söimme kolmeen pekkaan yhden voileivän ja palan raparperipiirakkaa ja siinä olivatkin meidän Tukholman syömisemme. Laivan ruoat pitivät kylläisenä.
Yli kolme tuntia meni kuin siivillä ja paljon jäi katsomattakin. Skansenin jälkeen molemmat tytöt olivat unten mailla. Kiitos lämpimän kelin imettäminen sujui ulkona, sillä sisätiloja oli todella vähän ja vessatkin vähän hakusessa. Ratikka vei meidät nopeasti ydinkeskustaan, missä tsekkasimme mm. pakolliset Zarat ja Desigualit ja toki piti ikuistaa tämä Euroviisupallo, kun satuimme juuri viisuviikolla paikalle.
Ehdottomasti voin suositella niin Skansenia kuin Junibackenia lapsiperheelle, ainakin kuumimman kesän ja kovimpien ryysisten ulkopuolella, me viihdyimme erittäin hyvin!
Mikä on oma lempipaikkasi Tukholmassa? Mukavaa keskiviikkoa!