Keli ei vielä tuolloinkaan sallinut pihalla kuvaamista tai minä en siihen uskaltautunut ja asukuvat napattiin keskellä kauppakeskusta. Siihen oli tuotu esittelyä varten Cessna, jota on käytetty avustustehtävissä Afrikassa.
Kurkkasin koneeseen sisälle ja tytär pääsi kokeilemaan ohjaamoakin. Mieleeni nousi häämatkamme Etelä-Afrikassa 10,5 vuotta sitten. Lensimme safarille pienkoneella, jossa oli muistaakseni n. 15 paikkaa. Sinne mentiin sisälle kumarassa, seisomaan ei mahtunut, pienen käytävän molemmin puolin oli yksi penkki. Istuin naama valkoisena odottamassa koneen lähtöä ja mies totesi, että kuvittele tämän olevan paikallisbussi. Häh? Mutta kun tämä on lentokone ja hyvin pieni sellainen! Pelko hälveni, kun kone nousikin pehmeästi taivaalle ja lensi niin matalalla, että näin ikkunasta seepralaumankin juoksevan alapuolellamme. Wau! Se teki pari stoppia, joten pääsimme useamman kerran ylös ja alas, oma resorttimme taisi olla viimeinen pysäkki.
Koneessa oli tarjoiluakin. Ohjaamoon näki suoraan ja tarjoilu toimi niin, että perämies tökkäsi liikkeelle kylmäboksin, jossa oli juomia ja sitä jokainen työnsi vuorollaan taaksepäin. Hih. Paluumatkalla olikin sitten aika kova tuuli ja pienkone otti töyssyä aika herkästi. Yhden pompun (tai pudotuksen) kohdalla minulta pääsi spontaanisti huuto ja taisin pelästyttää koneessa olleet lapset pahemman kerran, kuuntelin kun äitinsä selitti heille miksi täti huutaa. Anteeksi. Kone laskeutui vinossa ja kapteeni totesi, ettei ole koskaan lentänyt niin kovassa tuulessa. Uaah. Ei pelottanut sitten yhtään, ei. Cessna Ideaparkissa sai minut näkemään untakin tuosta lennosta!
Ideaparkissa olleella Suomen lähetyslentäjien koneella oli puolestaan mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan, tässä pätkä siitä:
Kahdenkymmenen Afrikassa vietetyn vuoden aikana Cessna lensi 7863 tuntia, taittoi matkaa 1,8 miljoonaa kilometriä, kulutti loppuun kuusi moottoria sekä seitsemäntoista rengassarjaa. Koneen kuljettaman rahdin kokonaismäärä oli varovaisesti arvioiden noin 4 miljoonaa kiloa. Rahtikuljetukset koostuivat nälkäalueiden hätäavusta, kiireisistä lääketoimituksista, postin, henkilökohtaisten tavaroiden, lääkäreiden ja lähetystyöntekijöiden kuljetuksista kaukaisiin kohteisiinsa sekä ambulanssilennoista. Kerrotaanpa koneella joskus kuljetetun sikojakin! Viimeinen suuri palvelutehtävä oli vuonna 1985 uhrien auttaminen Tsadin nälänhätä-katastrofissa, joka kosketti 1,5 miljoonaa ihmistä. Kone lensi 10 eri Afrikan valtiossa, joiden nimet on ikuistettu koneen sivuvakaajaan.
Niin ja se asu. En ikinä pysy aiheessa. Luotto-Adidas on taas keväällä kaivettu esiin ja yhdistin sen supermukavaan maksimekkoon. Söpön imetyssuoja sallii aika hyvin kaikenlaisen pukeutumisen, kun sen alle pääsee piiloon riisuutumaan, joten imetysvaatteita en ole joutunut hommaamaan olenkaan, jes! :) Valo ei täysin piisannut kuvissa, joten pahoittelut vähän suttuisesta laadusta.
Kun seuraavan kerran lensin Afrikassa, olin siellä yksin ja pienkoneessa ylipaino. Matkalaukut oli jätettävä keskelle kenttää torniksi, oma punainen laukkuni paistoi kasasta kun nousimme taivaalle. Olin varma, etten enää ikinä näkisi laukkuani ja edessä oli vielä viikko reissussa….
Onko sinulla hurjia lentomuistoja takaraivossa? Mielipiteitä asusta?
Hei tyypit, kivaa alkavaa viikonloppua ja pysykäähän kuulolla, kiva arvonta tuloillaan! :)