

Paikkaan ajelee Tampereelta vajaat 1,5 tuntia ja minusta on ihanaa ajella tunnelmallista pientä tietä peltojen keskellä moottoritien sijaan. Päästessämme perille minua tervehti iloisesti joku blogini lukijoista, todella kivaa kun tulit kasvotusten juttelemaan! En tajunnut nimeäsi kysyä, mutta hyvin harvoin ihmiset tulevat juttelemaan vaikka tunnistaisivatkin ja olinkin iloisesti yllättynyt!


Paikan emäntä Suvi otti meidät iloisesti vastaan ja aloitimmekin päivämme sonniburgereilla. Tai no, mies ja lapsi söivät niitä, minä kun en lihaa syö, pyysin omani ilman pihviä. Sonnin liha on Keinuhongan tilan tuottamaa, sämpylät itse leivottuja ja kyytipojaksi sopii mikäpä muu kuin sonniolut. Jälkkäriksi jaoimme kolmeen pekkaan palan pumpulikakkua, sillä sain sitäkin marraskuussa maistaa ja halusin jakaa makuelämyksen perheeni kanssa. ”En ole ikinä syönyt näin herkullista kakkua”, oli lapseni arvio!


Söimme ja istuskelimme rauhassa, tutkimme mitä kaikkea ihanaa kaupasta löytyykään ja haalimme kotiin juttuja ruokapuolelta. Sieltä saa ostaa muun muassa oluita, tilan omaa mysliä, kaurahiutaleita sekä lihaa. Omena-kanelimysli on esikoisemme herkkua, joten mysliä piti hamstrata kotiin. Oli hauskaa nähdä, miten valtavan erilaiseksi puoti oli saatu maaliskuussa verrattuna marraskuuhun, poissa olivat tontut ja tilalla ihastuttavaa kevättunnelmaa. Tyttäreni kiersi paikkaa huudahdellen ”voi miten kaunista!”. Kyllä, niin oli.







