Tuikitavallinen torstai

15.3.2016
Tallensin puolen vuoden välein meidän arkipäivän blogiin, mistä jäi kiva muisto itselle ja toivottavasti myös te tykkäsitte lukea välillä tällaisia postauksia. Postaukset arkipäivistä ovat huhtikuulta 2014, syyskuulta 2014 sekä huhtikuulta 2015. Viime syksynä asia oli mielessä, mutta olin koko ajan niin väsynyt ja huonovointinen sekä odotuksessa epävarmat ajat, etten saanut asiaa aikaiseksi. Niinpä homma venyi näin pitkälle, eli maaliskuulle 2016. Tallensin viime torstain kuvina, raskausviikon 38 erään päivän ja mietin, että tämä on varmasti vika arkipäivä, jonka tallennan kolmehenkisestä perheestä. Huih! :) Tämä päivä oli noihin muihin tallennettuihin verrattuna paljon rauhallisempi, mutta josko tuo nurkan takana oleva laskettu aika selittää asiaa vähän.

Tervetuloa siis mukaan meidän viime torstaihin, tässä päivämme oikein räpsräps-kuvina eikä kauniina asetelmina!

Heräsin sohvalta kello 7, jonne olin siirtynyt peiton ja tyynyn kanssa kello 02 yöllä kovien supistusten ajamana. Loppuivat taas, mutta valvoin suurimman osan yöstä ja sain taas aamulla unta. Mies oli jo töissä ja noin puoli tuntia heräämiseni jälkeen yläkerrasta alkoi kuulua äiti-huhuilua. Kohtasin sängyssä kikattavan peittomytyn, josta näkyi vaan varpaat. Ensimmäinen kysymys joka aamu on ”nukuitko hyvin äiti?” sekä ”mikä mekko tänään puetaan?”. 

Minä ostin kirpparilta jokin aika sitten turkoosi-pinkin mekon, josta tykkään itse kovasti. Maanittelin sen lapsen päälle, joka hoki ”tää on ihan tyhmä, en tykkää” ja murjotti aikansa se päällä. 

Olin niin väsynyt valvotun yön jälkeen, että päätin tehdä aamupalaksi lahjaksi saadun Elovena-valmispuuron, mihin lisätään vain kuuma vesi. Puuro tekeytyi, lapsi katsoi hetken Pikku Kakkosta ja minä tyhjensin astianpesukonetta. Tyttö joka rakastaa puuroa ei suostunut syömään tätä, eikä joskus aiemmin kokeiltua omena-valmispuuroa. Nämä valmispuurot vaan menevät rakenteeltaan liisteriksi ja lisätty sokeri tekee öklön maun. Leipä sentään kelpasi. Sitten molemmille vitamiinit nassuun, äitikin pukeisiin ja kohti kerhoa!

Yleensä käytän kerhoajan kotitöihin, urheiluun, kampaajaan, neuvolaan tai asioiden hoitoon, mutta koska ajattelin, että kohta ”hiljaiset hetkeni” ovat ohi, päätin käyttää tämän aamun en mihinkään. Istuin kivassa Keskustorin Kaffilassa ja luin kirjaa. Olen koko raskauden ajan vältellyt sitrusta ja appelsiinimehua ja niin olisi pitänyt tehdä nytkin. Tuo pieni lasi mehua närästi koko päivän ja nousi kurkkuun useamman kerran! Argh! Kaffila on muuten kiva kahvila, mutta joskus olen siellä yrittänyt tehdä mm. blogipostauksia ja heidän nettinsä on tolkuttoman hidas ja pistorasioita ei ole, eli on turha yrittää ladata mitään. Tänne kannattaa siis mennä syömään, juttelemaan ja lueskelemaan perinteisesti!

Teehetkeni jälkeen kävin vielä kirpparilla ja siirryin sitten hakemaan iloisen lapsen kerhosta. Yritin saada hänet autoon, mutta hänen oli kuulemma _pakko_ juosta lätäköissä. Odotin siis että lätäköt on kierretty ja päästään autoon.

Kirpparilta olin ostanut kuudella eurolla Marimekon bodyn, Zaran mekon ja nuo kesähousut. Lapseni totesi ”ihania vauvanvaatteita, ovatko ne kummituskaupasta?”. Siis keltainen kassi oli yhtä kuin Hullarit ja kummitukset ja edellisistä Hullareista on 5 kuukautta aikaa. Huh, kaikkea ne muistaa!

Lounaaksi lämmitetty kanakastike ja pasta vaati hieman maanittelua, mutta meni aikanaan mahaan. Se tyhmä mekko oli riisuttu kerhossa, eikä mennyt enää päälle. Hmph, olisi minusta kiva!

Ruoan jälkeen katsoimme jakson Sofiaa ja laitoimme mm. pyykit koneeseen. Sitten alkoi päikkäritaistelu, joka vaatii aikamoista maanittelua ”en suostu nukkumaan” huutoa vastaan.

Onnistuin! Valvottu yö vaati veronsa ja minä sekä mahavuori nukahdettiin puoleksi tunniksi sohvalle.

Päikkäreiden jälkeen lueskelimme kirjaa ja aika pian mies tuli kotiin, onnellinen tyttö sai riehua ja halia isiä.

Minä laitoin pyykkejä kuivumaan ja sillä aikaa kuului ”oi joi”, jotkut miehen tilpehöörit olivat levähtäneet, mutta hienosti tytär keräsi ne takaisin.

Mies ja tyttö lähtivät pulkkailemaan ja minä lenkille. Lainahousut minulla jo olikin, nyt pyysin ekaa kertaa jotain collegea mieheltä päälle, jotta sain survottua tämän viikon 38 pallon ulkoiluvermeisiin. Oma takki sentäs mahtuu, jee! Painoin 45 minuutin kiekkani samassa ajassa kuin syksylläkin, ihanaa kun pääsee loppuun asti liikkumaan sen inhan pakkolevon jälkeen! Ulkona oli ihana keli, ei kylmä eikä kuuma, ei liukasta kun lumi on lähtenyt teiltä ja valoa piisaa. Nautin todella paljon!

Mies ja lapsi olivat löytäneet pihalta pajunkissoja. Keskustelimme niistä aiemmin ja lapsi odotti jotain eläimiä, joten nyt konkretisoitui mikä on pajunkissa. Tutkailin postissa tullutta Mondoa ja juttelimme, menisimmekö kesällä Kroatiaan. Voi että meillä oli siellä kiva reissu toissakesänä!

Suuntasimme kaikki kolme hakemaan Nanda Devistä illaksi ruokaa kotiin, milloinkohan olisin viimeksi syönyt intialaista? Viisi vuotta sitten? Tandoorikana oli oikeasti taivaallista ja söin ihan liikaa (taas närästi, sillä mahasta loppuu tila…!).

Sitten porukalla saunaan, pienelle iltapalaa ja unihommiin. Kun mies luki iltasatua, minä katsoin Voice of Finlandin nauhoitettuna. Se ei kauaa kestä kun haluaa katsoa vain biisit ja skippaa turhat mutinat ja mainokset! 

Katsoimme vielä yhdessä jakson Suitsia, mistä missasin viimeisen vartin, sillä lenkki, sauna, täysi maha, jalkahieronta (tästä täytyy niin kiittää miestä, että hän aina jaksaa! <3) ja valvottu yö tekivät tehtävänsä ja nukahdin sohvalle. Raahaduin sänkyyn ja jaksoin matkalla laittaa sitä ihanaa Biothermin seerumia nassuun ja nukuin piiiiitkästä aikaa ehjän yön, ihanaa!

Päivän lopuksi mietin, että olipa kiva, tuikitavallinen päivä, jonka aikana sai käyttää diplomaatintaitojaan monta kertaa 3 veen kanssa. Pukeminen, syöminen, nukkuminen… :) Pinna ainakin kasvaa!

Tykkäätkö sinä lukea tällaisia postauksia tavallisesta arjesta? Kiva kun olit mukana päivässämme!