Taika-leipää prinsessalle

window._adftrack = {
pm: 546989
};
(function () { var s = document.createElement(’script’); s.type = ’text/javascript’; s.async = true; s.src =
’https://track.adform.net/serving/scripts/trackpoint/async/’; var x = document.getElementsByTagName(’script’)[0]; x.parentNode.insertBefore(s, x);
})();

*yhteistyössä Indiedays ja Vaasan

Ollessani helmikuussa viikon sairaalassa sain eräänä aamuna videon puhelimeeni, jossa esikoiseni söi aamupalalla Taika-leipää. Suupielistä lensi muruja, kun hän selitti ”tämä on Taika-leipää, minä muutun pupujussiksi kun syön tätä”. Hymyilin kyynel silmässä, hän oli niin suloinen ja ikävä kova. Tuon jälkeen lapsi on osannut valita kaupasta itse Taika-leipää, tuntuu kuin hän osaisi lukea hakiessaan leipäpussin kärryymme. Tuo kyseinen leipä teki vaikutuksen!

Olinkin siis iloinen, kun pääsin mukaan Indiedaysin ja Vaasanin Sano se leivällä-kampanjaan, jossa sai osoittaa välittämisensä leivällä. Pääsimme testaamaan uutuuksista runsaskuituista tummaa täysjyväleipää, joka on leivottu täysjyvävehnästä ja -rukiista. Tuon leivän palat olivat ihanan ohuita ja maku kohdillaan, kyllä menee äidinkin suosikkileipiin nämä Taika-leivät!

Sitä sanotaan, että rakkaus on yhtä lailla tekoja kuin sanoja. Totta ja usein tulee unohdettua, että rakkaudesta mies tuo lehden aamulla ja lapsi järjestää äidille teekutsut. Itse olen kokenut aikamoista tunnemyrskyä loppuraskaudesta, kun pakkolevon myötä olen joutunut esikoiselle sanomaan liian usein ”äiti ei voi nostaa, äiti ei voi juosta, äidin pitää nyt levätä”. Olen halannut ja kertonut että rakastan, mutta kyllä ne teotkin kertovat rakkaudesta.

Niinpä eräänä sunnuntaina lapsen nukkuessa päiväunia, minä askartelin hänelle välipalaksi prinsessaleivän. Loppujen lopuksi vaiva oli aika pieni ja lopputulos hauska, itseänikin hymyilytti. Meidän pikkuneidin prinsessainnostus on ylitsepursuavaa, joten halusin ehdottomasti askarrella hänelle juuri prinsessan ja sydämiä osoittaakseni, kuinka rakas pieni tyttö hän on. Ja kertoakseni samalla, että välitän hänestä suuresti, vaikka olen viime aikoina joutunut olemaan sohvannurkassa väsyneenä aika usein. Sydämiä tuli lautaselle kaksi kuvastamaan molempia lapsiani, niin esikoista kuin vielä mahassa olevaa kuopusta. Kuinka kiitollinen olen heistä ja siitä, että pääsin sairaalasta kotiin halaamaan lastani.

Prinsessaleipä syntyi porkkanasta, paprikasta, kurkusta, rusinoista, juustosta ja kalkkunaleikkeestä. 

Jännityksellä odotin, miten tyttö reagoi lopputulokseeni. ”Äiti, teitkö sä mulle pinsessaleipää?” hän sanoi ja jäi tuijottamaan teostani hyvin hämmentyneen näköisenä. Ilmeisesti aika yllättävään muotoon leivät olivat muuttuneet. Alkuhämmenyksen jälkeen leipä syötiin paloina ja selitettiin ”söin suun” ”söin silmät, nyt prinsessa ei näe mitään!”, eli kyllä siitä iloa irtosi. Itse istuin katselemassa ja miettimässä, miksen useammin tee jotain tällaista pientä kivaa, kun aikaa ja vaivaa ilahduttaakseen ei tarvinnut paljon nähdä.

Pieni prinsessamme tykkäsi niin leivästä kuin prinsessaideasta ja äiti sai hyvän mielen lisäksi suukon kiitokseksi. Tämä täytyy tehdä uudelleen!

Minkälaisia pieniä arjen tekoja itse teet muistaaksesi rakkaitasi? Tai millaisia juttuja sinulle on tehty?


Nyt sinullakin on mahdollisuus napata itsellesi Vaasanin herkullinen eväskori lukijakilpailun muodossa! Vaasan_leipomot arpoo joka perjantai Instagrammissa kaksi voittajaa, kilpailun tarkemmat ohjeet löydät täältä, käy osallistumassa kisaan!


Mukavaa uutta viikkoa, toivottavasti viikkosi on täynnä taikaa!