Kuvien ottaminen oli aika haaste. Aurinko paistoi ihan hassusti Ideaparkin eteen ja jouduin vaihtamaan paikkaa valon takia niin, että tausta on nyt karmea. Lapsi halusi tulla kuviin mukaan ja muut ostostelijat väistelivät meitä. Huh, ihme että siinä vilskeessä jäi jotain julkaistavaa. Oma olokin on pakkolevon ja liikkumattomuuden jälkeen vähän tukala ja on haastavaa asettua kameran eteen muuttuneen kropan kanssa, vaikka painoa on tullut vain nelisen kiloa. Olen kuitenkin päättänyt mennä loppuun asti kameran eteen sillä a) niistä kuvista jää odotuksesta hurjan kiva muisto b) sillä koolla ei ole väliä, vaan sillä että mahan sisältö voi hyvin ja c) jos joku ilkeästi kommentoisi, niin se kertoo sitten enemmän kommentoijasta itsestään. Jäi kuitenkin aika kammo siitä tammikuisesta ”olet turvonnut” kommentista, mutta pikku pöhöttyminen nyt vaan kuuluu asiaan. Jännitän silti aina mikä anonyymikommentti tänne pamahtaa!
Tiedän kuitenkin ensimmäisen odotuksen perusteella, että se vauvamaha-aika jotenkin unohtuu todella äkkiä, pian katsoin odotuskuvia miettien ”miltä tuota tuntui kantaa” ja ”miltä tuntui kun joku potki sisältäpäin” ja ”millaista oli kävellä kun oli noin iso maha”? Onpahan sitten kuvia muistona tästä erityisestä ajasta, jonka sain jo toisen kerran kokea.
Mutta itse asussa viihdyin valtavan hyvin ja olin niin kevätfiiliksissä kun voi olla. Tennarit ja arskat. <3 Kiitos Anna inspiraatiosta! Kun seuraavana päivänä lähdin yhtä keväisessä asussa katsomatta mittariin (olikin -10 astetta), jäädyin muuten pystyyn. Ups.
Näin on kuukausi tultu sairaalaan joutumisesta ja huolimatta siitä, etten ole enää kotona tai sängynpohjalla pysynyt, ei mitään merkkejä synnytyksestä ole paitsi ne, mitä oli jo silloin kuukausi sitten. Näinköhän tässä mennään vielä yliajalle? Ette usko miten alkaa helpottaa henkisesti, kun ei tarvitse pelätä joka ikistä vessakäyntiä ja supistusta, vaan ahdistus ja pala kurkussa alkaa väistyä.
Me tehtiin se mahakaveri! <3 Kun saan hänet syliini, palaan kukkapuskan kanssa riskiraskauksien osastolle kertomaan, että pitkälle pääsimme. <3
Mitä mieltä asusta, tuleeko kevätfiiliksiä? Millä mielellä viikonloppuun?
P.S. Kiitos äänistä helmikuun asuissa, voittaja-asu oli selkeä, eli sitruunankeltainen mekko. Arvonnan voittajaksi puolestaan random arpoi 103 arvan joukosta Tiina P:n! Onnea!