Kevättä tennareissa ja kipua mahassa

Näin saadaan käyntiin 34. odotusviikko (juuri kirjoitin 33., eli taas yksi viikko selätetty!). Mahani on vetänyt aikamoisen kasvuspurtin parin viime viikon aikana ja verrattuna ensimmäiseen odotukseen koko on aika paljon isompi No, tämä ei liene erikoista, mutta kipu mikä mahassa on on tuskaa. Maha tuntuu ratkeavan oikeasta kyljestä missä pikkuneiti majailee, ei ekasta ollut tällaista tunnetta ollenkaan! Helpottaakseni oloani skippasin viikonloppuna kälyn tarjoamat laskiaispullat, tein ananassmoothieta, join vettä, kävin jumpassa, valitsin ruoaksi salaattia… Mutta kylki meinaa vaan revetä ja olo on niin tukala, että harkitsin jo neuvolaan soittoa. Mieskin puhui jo lääkäristä kipuillessani, mutta tiuskaisin että mitä minä niille sanon, että mahani on iso ja kipeä? Kai hän vaan kasvuspurttaa ja itse asiassa, ultrien mukaan meille odotetaan isoa vauvaa (eli yli 4 kilon kaveria), joten pakko kai se on jossain tuntua ja näkyä. Pääasiahan on että kasvaa ja potkuttelee, minä meinaan vain jo olla kärsimätön. :) Onneksi tänä aamuna olo on jo helpompi taas!

Koska henki ei kulje hirveän hyvin, oli pitkät automatkat viikonloppuna pukeuduttava mahdollisimman vähän puristaviin vaatteisiin ja näin päädyin mekkoon ja tennareihin. Tässä mekossa on hieman pyjamaviboja omaan silmään, mutta toivon että asusteet vievät mekon pois pyjamaosastolta. Ainakin se on aivan ihanan mukava päällä! 

Nämä kevättennarit olisivat ihan suosikit jo nyt käytettäväksi, eihän tässä malta odottaa kevättä ja vähemmän jäisiä kelejä, että uskaltaa taas mennä vapaasti tennareilla. Ja tuleehan se sieltä, nämä kuvat on otettu ennen yhdeksää aamulla ja katsokaa miten paljon valoa jo piisaa! 

mekko Lindex mom/ liivi Only/ korut Store of Hope/ laukku LiuJo/ kello Tommy Hilfiger/ kengät So What

Vaikka tukalaa oloa ja kipua on, viime viikko oli loppujen lopuksi ihan mahtava. Disney on Icen lisäksi pääsin mm. käyttämään joululahjaksi saamani Mother’s smile-hemmotteluhoidon ja käymään leffassa miehen kanssa! Sillä taas jaksaa painaa kohti seuraavaa viikkoa. Ja kun yks kaks minut yllätti viikonloppuna kovempi supistus ja jouduin sanomaan jo aika kovaa auuu, tytär nauraa rätkätti ja matki ääntäni. Näin hän sai senkin hetken kääntymään nauruksi, en voinut kuin nauraa tuolle 3 veen auuuu-ulvonnalle. :D 

Mutta hei, jos on kuumia vinkkejä kadonneiden nilkkojen metsästykseen, niin niitä saa kyllä jakaa. :D Miten oma viikonloppusi sujui? Entä onko näin keväinen asu helmikuun alkuun ihan ”vääränlainen” vai oletko jo itsekin vähän keväässä?


Kivaa uutta viikkoa sinullekin!