Kuinka paljon kehtaan hehkuttaa tätä esitystä, niin ihana se on? Olimme siis nauttimassa Disney on Ice-esityksessä perheen kera ja mukanamme oli kummityttömme, jolle tarjosimme esityksen joululahjaksi. Samoin teimme vuonna 2012 – silloin olimme vielä esityksessä lapsettomana pariskuntana ja vaikka olen suuri Disney-fani, en tiennyt Tiana-prinsessaa silloin! Kummityttöni valisti minua sammakkoprinsessasadusta tuolloin, nyt ajatus etten osaisi ulkoa näitä lauluja ja tietäisi joka ikistä prinsessaa on käsittämätön, kiitos tyttären.
Heti alussa saimme Leijonakuninkaan hahmot lavalle ja häissämme 10,5 vuotta sitten laulettu biisi kajahti soimaan. Arvatkaa kuka itki. Seuraavaksi Hartwall-areenan täytti biisi Tie elämään, jonka kirjoitin tyttäremme ristiäiskutsuihin ja kuuntelin jatkuvasti, kun hän oli syntynyt. Taas minä tihuutin. Voi hyvänen aika, miten Disney on elämäämme kietoutunut!
Toisin kuin 4 vuotta sitten, tässä 25 vuoden juhlaesityksessä ei ollut mukana läjää prinsessoita, vaan muutama satu oli tiivistetty alusta loppuun. Niinpä näimme mm. Peter Panin, Arielin ja toki sen Frozenin. Lauloin sitten mukana Frozenin laulutkin, tähän on tultu! Ehdottomasti suurimman kohahduksen aiheutti Olaf tullessaan lavalle ensi kertaa, omakin tytär huusi lumiukon nimeä ja hyppäsi penkistä vilkuttamaan. Suosittu lumiukko!
Minä itse asiassa näin shown tuolloin 25 (?) vuotta sitten. En siis muista oliko se tuo ensimmäinen, mutta väittäisin että kyllä. En enää muista sieltä kuin karmean makuisen jäähileen, joka oli hienossa Mikki-mukissa ja mummoni osti sen minulle. Mielestäni tuo muki löytyy vieläkin vanhempieni luota 25 vuoden jälkeen. Pakkohan se oli nyt ostaa tyttärelle Ariel-muki ja kummitytölle Olaf – olkoonkin, että se esanssilla värjätty jää lensi suurimmaksi osaksi roskiin. Ja hei, oli Sebastian-pillikin! Wau! Varmasti säilytän vähintään 25 vuotta ja palaamme näihin kuviin ja tunnelmiin vielä.
Itse show on valtavan vauhdikas ja luistelijat taitavia. Koska esityksessä keskittyy katsomaan hahmoja ja kuuntelemaan satuja, jää välillä tajuamatta, miten valtavan taitavaa luistelu tosiaan on. Kuinka hahmot mm. juoksivat portaita luistimet jalassa kuin vettä vaan tai heittivät piruetteja. Vaikka liput ovat kohtuu kovan hintaiset, kyllä tässä hommassa näkee heti miksi. Luistelijoita on valtavasti ja lavastukset mielettömiä. Pieniä yksityiskohtia piisaa, mm. kukkaruukuissa poksahtivat kukat auki, kun Elsa palautti kesän Arendeliin. Kaikkea on mietitty. Ja alle 3-vuotias pääsi vielä ilmaiseksi ja nautti kyllä ihan varmasti ”koko rahalla”!
Itse esitys kesti parisen tuntia 20 minuutin väliajalla ja oli juuri sopivan mittainen ainakin meidän tyttärelle. Omasta mielestä aika meni liiankin nopeasti, olisin viihtynyt pidempäänkin. Valtavan monta esitystähän tämän viikonlopun aikana on.
Meille jäi mieleen ihana päivä, jolloin sadut heräsivät eloon. Päivä josta nauttivat niin isot kuin pienetkin. Olinkohan minä kaikista eniten innoissani? :D Tätä päivää olimme odottaneet siitä asti kun mainokset ilmestyivät bussipysäkeille lokakuussa – aina selitin lapselle että vielä pitkä aika ja nyt se päivä tuli. Mietin aina selittäessäni, että helmikuussa odotuskin on aika pitkällä, niin se aika vaan vierähti ja odotettu päivä saapui!
Kuinka moni on käynyt katsomassa tämän viikonlopun aikana tai on vielä menossa?