100-vuotiaan kohtalo ja pelottava kuva

Edelleen koneen uumenissa piisaa kuvia jouluviikolta – ja mikäs siinä muuten, mutta joku vielä pelästyy, kun monet kuvat ovat joulukuun lopulta ja seuraavat tulevat tammikuun lopulta. Sanotaanko, että kuukaudessa kasvua on tapahtunut. Toisaalta paukkupakkaset ja lumituiskut ovat tehneet kuvaamisen täysin mahdottomaksi, joten onni on, että näitä kuvia tuli paukuteltua varastoon. 

Kyseiset kuvat on otettu viikko ennen joulua, kun yhtäkkiä tapahtui jotain mitä loppuvuonna ei paljoa näkynyt – oli lunta ja aurinkoa! Hirveällä kiireellä ryntäsimme ottamaan kuvia, mutta aurinkoa tuntui olevan keskipäivällä vähän liikaakin. Nyt tämä lumi-innostus tuntuu hassulta, ei tarvitse enää lunta metsästää, mutta muutama viikko sitten se oli harvinaisuus. Näistäkin kuvista siis on jo viisi viikkoa, jos ihmettelette vaihtelevaa kokoani.

Tämä mekko on nähty blogissa useasti. Yli neljä vuotta sitten Nanso lanseerasi neljän suunnittelijan black dressit, suunnittelijoina oli mm. Paola Suhonen. Minun vaatekaappiini päätyi Heli Hoiskon suunnittelema I Feel pretty-mekko, joka on päässyt useasti käyttöön. Tämäkin mustien mekkojen lanseeraus oli mielestäni ihana kasvojen kohotus ja nuorennusleikkaus Nansolta ja tosissani uskoin, että 100-vuotias yritys saadaan pelastettua. Mutta ei, toisin kävi. Minä olin niin pahoilla mielin uutisista joulukuussa, että Nansoa päätyi päälle useamman kerran. Asiastahan kirjoitin postauksessa Surullisia uutisia, jonka voit lukea täältä.

100-vuotiaan kohtalo on kai vielä avoinna. Jatkuuko tuotanto esim. ulkomailla? Huonosti käy kuitenkin monelle työntekijälle pienessä Nokian kaupungissa. 

mekko Nanso/ neule Object/ pipo PapuDesign/ korvikset Pilke/ laukku LiuJo/ kello Tommy Hilfiger/ huivi Becksöndergaard (second hand)

Jotta postauksesta ei tulisi ihan surkea tunnelmaltaan, niin vinkkaan teille, että tammikuun lopussa tulee 4 vuotta täyteen siitä, kun ensimmäinen blogipostaukseni näpyttelin. Sen kunniaksi onkin arvontaa tulossa, joten pysykäähän kuulolla! En tiedä teistä, mutta minä olen aina superinnoissani arvonnoista ja on oikea päivän piristys postittaa palkintoja ja miettiä, että vastaanottaja ilahtuu jossain. :)

Ja vielä tunnelmaa piristämään tämä viimeinen kuva. Se kyllä vesittää yrityksen näiden nättien kuvien kanssa, mutta mies monesti räpsii ”behind the scenes”-kuvia, enkä edes huomaa kameran käyvän. Näistä saisi pitkän postauksen, monihan epäonnistuneita kuvia julkaiseekin, mutta tässä teille yksi pelottava kuva! Tällaiset perusilmeet ovat kamalia, en siis missään nimessä huuda lapselle vaikka ilme on ihan sen näköinen, vaan kuvat oli tässä vaiheessa jo otettu ja taisin sanoa jotain ”nyt lähdetään lounaalle”. Huh, tältäkö näytän arjessa, ei voi kun todeta että muistakaa hymyillä! :D

Hyvää torstaita, upeassa kelissä päästään sitä viettämään!