En tiedä johtuuko se lumesta ja valosta, alla olevista rikkonaisista viikoista (lue: mies on ollut usein kotona) vai mistä, mutta mieleni on huomattavasti valoisampi kuin joulukuussa. En oikein osannut joulustakaan nauttia, kun joka paikkaa kolotti, väsytti ja tuntui, että odotusta on hurjasti jäljellä ja koko ajan vaan supistaa ja närästää. Onhan sitä vieläkin pitkä pätkä edessä, mutta olen päässyt treenaamaan, mitään kipuja ei ole ja jaksaminen tuntuu hieman paremmalta valon myötä. Ehkä se oli vain vuoden vaihtuminen, joka sai minut ajattelemaan että tässä ollaan jo voiton puolella! Tai sitten se koko syksyn roikkunut menetyksen pelko alkaa väistyä, ensi viikolla ollaan jo kolmosella alkavilla viikoilla! Alkaa siis tuntua, että tämä homma saadaan maaliin, pienen painoarviokin oli jo reippaasti päälle kilon. Oma paino on pysynyt edelleen siinä muutaman kilon lisäyksessä, joten turvotuksetkin ovat vielä pysyneet kurissa (helmikuussa ne löysivät minut ensimmäisen kohdalla, eli sitä odotellessa) ja olo sinänsä kevyenä. Yllätyn siis välillä nähdessäni itseni peilistä, koska olo ei ole niin iso kuin sieltä kohtaava näky!
Vauvanvaatteita pestessä homma on muuttunut yhä konkreettisemmaksi ja kuluneella viikolla tilasin pari tuttipulloa ja tutteja, mitkä koin esikoisen kohdalla parhaimmiksi. Tuntuu, että tuttiajoista on _ikuisuus_, vaikka siitä on vain 1,5 vuotta. Vaippojahan en ole vaihtanut miesmuistiin (no hei, puoleen vuoteen!), ja imetys tapahtui joskus entisessä elämässä (lopetin 2 vuotta sitten). Tuntuu jotenkin helpommalta, että tietää mitkä tuotteet olivat superhyviä esikoisella, vaikka voihan olla ettei kakkonen edes huoli tuttia. Muistellessani niitä ”missä perkuleessa se tutti on” pimeitä yön tunteja tilasin myös kaksi pimeässä hohtavaa yötuttia. :D Oletteko kuulleet sellaisista?
Tai ehkä se loppuvuoden ”kaikilla on kiire ja sähköpostitkin pysähtyvät” vaikutti myös mielialaan. Nyt kun ihmiset ovat palanneet joululomilta, meillä on käynyt joka päivä joku kylässä ja sähköpostiin putoilee blogitilaisuuskutsuja niin sitä piristyy kummasti! Harrastuksetkin alkavat rullaamaan, meillä alkaa tytön kanssa nyt KUUDES kausi muskarissa, aika hurjaa! Ehkä jännimpänä harrastuksena alkaa pienen uimakoulu, veikkaan että äitiä jännittää enemmän kuin pientä.
