Päässäni pyöri eilen siis tällaisia ajatuksia, kun lähdin vuoden viimeiseen bodystepiin. Kahdeksan jumpparia meitä oli saapunut paikalle, suurimmalla osalla taisi olla jo illanvietto mielessä. Molempiin naapureihin saapui jumpan jälkeen auto pihaan vieraineen. Me teimme keskenämme ruokaa. Kävimme ampumassa yhden padan mikä meillä oli ja huidoimme tähtisadetikuilla.
Ulkona ollessamme tytär sanoi, että häntä ei palele yhtään, kun on niin hyvä haalari. Seuraavassa lauseessa hän ilmoitti, että isi ja äiti ovat ihania. Aloin miettiä asennettani. Mitä oikeastaan haikailen, kun vieressä on kaikki? Miksen ota lapsesta mallia, joka nautti kun sai olla ekstramyöhään pihalla ja isi ja äiti olivat mukana ja haalarikin aivan ihanan lämmin? Kuinka kuluttava ajattelutapa se onkaan, että sen sijaan, että nauttisi hetkestä ja siitä kaikesta mitä on, ajattelee aina sitä negatiivista ja miettii mitä ei ole?
Näihin ajatuksiin palasin miehen nukuttaessa tytärtä. Sorruin vuotta mielessäni summatessani ajattelemaan ensimmäisenä kavereita, joista olen etääntynyt ja aloin rullata mielessäni syitä tähän. Kaivoin itsestäni vikoja ja puutteita, sen sijaan että ajattelisin vaikka ikätoverien elävän ruuhkavuosia, kaikki eivät vain ehdi tai jaksa nähdä. Välittömästi tuli paha mieli ja olo, joten päätin, että keskityn ajattelemaan kaikkia heitä, kenen kanssa lähennyin ja sain vuoden varrella uusia kavereita, mikä ei ole aikuisena ihan itsestäänselvyys. Miksei voi keskittyä heihin ja päästä irti heistä, jotka eivät yhteyttä jaksa pitää? Tai ajatella, että juttua voi jatkaa pitkän ajan päästä siitä mihin jäätin, jos ruuhka on nyt ylitsepääsemätön?
Olen niin väsynyt aina ajattelemaan kaiken negatiivisen kautta, että lupasin itselleni asennoitua eri tavalla vuoteen 2016. Keskittyä nauttimaan siitä, että minulla on ihanat vanhemmat ja veljet, kohta kaksi lasta ja miehen kanssa pyörähti 15 yhteinen vuosi täyteen. Se ruoka mitä teimme eilen oli hyvää, jumppa oli kiva, lapsi ei herännyt kovaan rätinään keskiyöllä ja me näimme läjän raketteja kotisohvalla lojuen. Aamulla saimme rauhassa köllötellä sängyssä, miehen vapaapäivätkin ovat suurta luksusta. Aloitimme päivän hyvällä brunssilla ja pulkkakin luisti, vaikka lunta oli niin vähän. Ilta sujui huippukivasti 2-vuotissynttäreillä ja ystäviä nähdessä.
Oli siis loppujen lopuksi todella kiva vuodenvaihde. Ja ilman päänsärkyjä. ;) Kunhan vain muistaa päästää irti siitä ajatuksesta, että ennen oli sitä ja tätä ja noilla on tuota ja näitä. Noilla on kavereita ja meillä ei. Kun meillä on kaikki paremmin kuin hyvin. <3
Näihin ajatuksiin päätän vuoden ekan päivän. Onko itselläsi taipumusta sortua ajattelemaan negatiivisen kautta? Miten vuosi vaihtu itselläsi?
Toivon oikein hyvää viikonloppua ja alkanutta vuotta jokaiselle!