Koska haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette jaksaneet pysyä matkassa ja jakaneet asioita kanssani, kertoneet mielipiteitänne ja tsempanneet kun olen kertonut ikävistä asioista, lykätään tähänkin postaukseen arvonta mukaan!
Kerro siis minulle, jäikö joku asu erityisesti mieleesi? Entä mikä oli oma kohokohtasi vuonna 2015?
Yhdelle kommentoineista lähtee ylläripaketti, jonka toivon ilahduttavan!
Arvonnat säännöt ovat edelleen vanhat tutut:
1. Jätä kommentti postaukseen, missä vastaat näihin pariin kysymykseen! Saat yhden arvan.
2. Koska vakkarilukijoita on kivaa ”palkita”, saat jokaisesta seurantakanavasta lisäarvan (kanavat ovat blogger, bloglovin, Facebook, Instagram sekä blogit.fi).
3. Huikkaa kommentissasi monellako arvalla olet mukana, maksimissaan sinulle siis kolahtaa huikeat 6 arpaa!
Joulukalenterinkin viimeinen palkinto saatiin eilen arvottua ja ihanan paketin onnekas voittaja oli saraana! Onnea voittajalle! Arpoja kertyi ennätykselliset 223 kappaletta, joten kiitän kaikkia osallistujia!
Tämän postauksen myötä suljen taakseni vuoden 2015 muotitoimittajaopintoineen, oikeustaisteluineen ja lääkärissä vietettyjen alkuraskauksineen. Unohdan alkuvuoden rajun unettomuuden ja yksinäisyyden tunteet. Tällä hetkelläkin väsymys on raju, hemoglobiini jatkaa laskuaan eilisen neuvolan mukaan.
Ikävien asioiden sijaan keskityn muistelemaan miten kivaa meillä oli kevään ja kesän reissuissa, miten valtavan paljon tyttäreni kasvoi ja oppi vuoden aikana. Hän oppi puhumaan, laulamaan, ajamaan pyörällä ja vaipatkin meiltä jäivät viime kesänä unholaan. Eilen kävimme ekaa kertaa yhdessä leffassakin! Mietin miten selvisimme miehen kanssa yhdessä niin oikeudenkäynnistä kuin lääkärireissuista ja pidimme toisiamme kädestä kiinni vastoinkäymisten kohdatessa. Miten nautin siitä kun ystävät tulivat viettämään kanssamme Tammerfestejä ja grillailimme pihalla. Miten fiiliksissäni olin joistain muotitoimittajaopinnoissa koetuista asioista. Miten montaa jumppaa ehdin vetää täysillä niistä nauttien, miten valtavan määrän kavereita ehdin kotiäitipäivien aikana nähdä, miten monta kertaa pienet kädet halasivat ja kuulin ”äiti olet ihana” tai ”minä rakastan/lakastan sinua” (riippuen oliko sanojana mies vai tytär, toisella taipuu ärrä ;)). Kun tulitteet paukkuvat taivaalla tänä iltana, me olemme perheenä yhdessä ja veikkaan, että mielessäni ei pyöri kuin suurin ensi vuoden odotettava juttu: paluu vaippahommiin, yövalvomisiin sekä siihen, että meitä pitäisi pian olla neljä. Jännittää ihan kamalasti jo nyt.
Oikein hyvää vuodenvaihdetta kaikille ja lämpimiä ajatuksia jokaiselle, joka on tänne vuoden aikana tiensä löytänyt! <3