Kohta alkaa olla viikkomme Jyväskylässä taputeltu. Täytyy myöntää, että joulufiilis oli todella kateissa tänne maanantaina saapuessa. Olo on hankala etenkin öisin, enkä löydä mitään asentoa missä nukkua, mikä sitten näkyy väsymyksenä. Raskausrajoitukset vievät jouluruoista niin kalat kuin tietyt juustot, närästys ja mahakivut sitten loputkin jutut suklaasta pähkinöihin ja sitrushedelmiin. Viikon matkalaukkuelämä asettaa aina omat haasteensa elämään. Lunta ei ollut ja karmea keli ja ilmastonmuutoksen miettiminen olivat omiaan vielä lisäämään ahdistusta.

Nyt kun viikko alkaa olla ohi, mitkä ovat fiilikset? Hyvät. Väsyttää, mutta se seurannee minua vielä pitkään. Viikkoon on mahtunut hirmuinen määrä kaikkea kivaa. Olemme päässeet treenaamaan salille miehen kanssa, kävin äitini kanssa jumpassa (edellinen kerta taisi olla 2004, käymme molemmat ahkerasti mutta kaupunki ei ole koskaan sama), olemme nähneet ystäviä, olen lukenut kirjaa (kotona on aina jotain siivoamista tai tekemistä, eikä muka aikaa lukea), ympärillä on ollut perhe. Suuri kiitos kuuluu tietysti äidille ja ruokahuollolle, monesti tuntuu etten tee muuta kuin asu keittiössä kotona. Nyt kun tytär on ainoa lapsi ja ympärillä paljon aikuisia ja keittiössä olen auttanut hävyttömän vähän, on aikaa muun muassa lukemiseen ollut.

Ulkoilukeli oli tosiaan karmea, mutta saatiin yhtenä päivänä luntakin! Eikä haitannut yhtään, että jouluruokiini kuuluivat lähinnä rosolli, riisipuuro sekä luumusoppa tänä vuonna, sillä riisipuuro oli ehkä maailman parasta! Vietimme miehen kanssa 12 joulua yhdessä aikuisten kesken ja ihmettelin aina sitä ”lapset tekevät joulun”-lausetta. Nyt meillä oli ensimmäinen joulu, jota lapsi osasi odottaa, hössötti pukin tuloa ja kiljui, kun ovikello lopulta soi. Sen sijaan, että hän olisi pelännyt pukkia tytär tuuppi pukkia olohuoneeseen ja hoki ”tule vain peremmälle, minä oon ollut tosi kiltti”. Sen sijaan, että hän olisi alkanut repiä ensimmäistä pakettia heti auki, hän jakoi kaikki lahjat pukin kanssa, avasi rauhassa jokaisen ja ihasteli lahjojaan. Prinsessateltta ja Anna-nukke olivat aivan ykkösiä ja vaatteet vaihtuivat aattoiltana tiuhaan, kun uusia juttuja piti kokeilla. Koristelimme ensimmäistä kertaa yhdessä kuusen, josta tytär totesi ”ai kun tulee kaunis” ja äiti melkein alkoi raskaushormoneissaan itkeä, kun kaksi Prahasta raahaamaani joulupalloa helähti rikki. :D Mummin kanssa hän sai leipoa joulutorttuja ja eno juoksi hiki päässä pihalla pienen kanssa. Vaikka aikuistenkin joulut ovat olleet ihania, on tämä lapsen hössötyksen sisältänyt joulu kyllä ihan erilainen. Ja olin ylpeä, kun hän söi niin graavikalat kuin homejuustot, ainoastaan kinkkua ei suostunut maistamaan (äitinsä tyttö ;)).

Viikko perheen keskellä, monen monta leikittäjää lapsella, ystäviä ja perhe, aikaa ottaa kaksin asukuvia, kauniit joulukoristeet ja joululaulut. Mitäpä sitä voisi muuta vaatia (no hieman parempaa oloa, mutta sille ei nyt mahda mitään). En ole vielä ikinä viettänyt joulua omassa kodissani, enkä varmaan osaisi rentoutua ollenkaan, joten viikon matkalaukkuelämä ei ole ollut ongelma. Enemmän nyt pelottaa palata Tampereelle ja yksinäiseen arkeen, ei auta kuin toivoa, että tämän viikon aikana parantunut mieliala kantaa sielläkin. Haluan perheen mukaani! <3