Vaan niin saimme kuulla viime viikolla, että lähes 100 vuotta Nokialla toiminut tehdas ajetaan alas ja pientä paikkakuntaa lopetusuutinen puraisee kovaa. Uutinen on minusta valtavan surullinen ja vaikka sain muun muassa äitini (eikä, taas äiti mainittu) innostumaan tästä Alla puun-mekosta kovasti, tuntuu missioni epäonnistuneelta. Haluaisin tehdä jotain asian hyväksi, mutta nyt se on liian myöhäistä. On niin surullista, että mitään kotimaista vaatetuotantoa ei kohta enää ole ja työttömyys kotimaassa kasvaa.
Siksi puin viime viikonloppuna Nansoa päälle. Sunnuntaina alkoi hiljalleen sataa lunta, mieleni oli jotenkin (vaihteeksi) itkuherkkä ja Kauneimmat joululaulut kirkossa saivat minut nieleskelemään rajusti. Tässä kuvauspaikassa kävimme jo syyskuussa katsomassa, voisiko siellä ottaa asukuvia, mutta skeittipuisto oli silloin täynnä skeittareita, kuten asiaan kuuluikin. Nyt kun menimme paikalle, ei siellä ollut skeittareita, mutta totesimme seinien olevan niin jäässä, että alas kyllä pääsee, mutta jos menemme sinne, jäämme koko perhe montun pohjalle. Pudotuskin oli niin iso, että paikkahan oli ihan hurja lapsen kanssa, joten kuvaus olikin todella haastavaa. Siirryimme siis kauemmas pudotuksesta, mutta tiedätte mihin silmäni katsovat kameran takana, vahdin haukkana lapsen menoa, joka innostui laskemaan pyllymäkeä pienemmissä rampeissa. :)
Miksikään tämä 3,5 vuotta sitten, aikana ennen lapsia hommattu Alla puun-mekko ei ole mennyt ja monta kertaa se on blogissakin nähty. Harmittaa todella paljon Nanson ja sen työntekijöiden puolesta.
Löytyykö itseltäsi luottoNansoja? Aiheuttivatko lopettamisuutiset millaisia fiiliksiä?
P.S. Vielä tänään voi osallistua neljännen kalenteriluukun arvontaan, huomenna avataan sitten numero 5!