Kun maanantain postauksessa kommentoin, että mielihaluja tulee jouluvaatteita kohtaan, niin hei, kyllähän kaapistani jo löytyy kunnon joulupaita! En tosin ole tätä itse hommannut, vaan sain joululahjaksi äidiltäni (äiti mainittu, TAAS!) kolme vuotta sitten. Hän antoi sen vähän naureskellen, ilmeisesti joulupaita oli lapasesta lähtenyt heräteostos. Paita on liian iso ilman mahaa, joten käytin sitä vain joulunaikaan kolme vuotta sitten ja nyt kun minulla on taas pömppis kasvateltuna, oli aika kaivaa joulupaita kehiin.
Ehkä paras kommentti tuli tyttäreltäni, jonka mielestä äidin pitäisi käyttää vain mekkoja. Minä en oikeasti ymmärrä, miten tarkka 2-vuotias voi olla pukeutumisesta. Hän totesi ”äiti, mikä paita toi on? Laittaisitko jonkun mekon?”. En totellut, vaan lähdimme pari viikkoa sitten niin muskarin joulujuhlaan kuin Koiramäkeen tässä joulupaidassa.
Näihin kuviin hän halusi mukaan, joten olkoot nyt muutama kuva tällainen, missä ovat molemmat tyttöni matkassa. <3 Mahani on kasvanut ilmeisesti sen verran, että odotuksesta on tullut konkreettisempaa isosiskollekin. Hän haluaa kurkkia paidan alle ja laittaa sitten siskon taas piiloon ja huutelee ”kasva vielä lisää!”. Hän taputtelee ohi mennen mahaani ja kertoilee sille mitä on tehnyt kerhossa. Laulaa Frozenin ”Taakse jää”-biisin nenä kiinni mahassa, niin että lopputulemana on kuolainen mahapallo. Laittoi minun kanssa yhdessä hänelle pienet vaatteet odottamaan pikkusiskoa. On esitellyt mahalleni kaikki pehmolelunsa ja luvannut, että sisko saa niitä lainata. Minä en kyllä ymmärtänyt etukäteen ollenkaan, kuinka iso tyttö hän jo on ja miten tämän asian voi hänen kanssaan jakaa. Koska Elsa ja Anna ovat meilläkin ykkösjuttu (kuten näette, hän ei pue kuin prinsessavaatteita enää), hän haluaa olla Elsa ja on kertonut kaikille, että pikkusiskosta tulee Anna. Mitäköhän jos tulokas onkin poika? Vaikka lähtökohtaisesti inhoan mahani koskettelua, tuo pienen ihmisen välitön taputtelu ja koskettelu saa kyllä valtavan lämpimän olon aikaiseksi. Tämä asian jakaminen tyttären kanssa on ehkä ollut parasta koko odotuksessa. Nähtäväksi jää, kuinka rajuna mustasukkaisuus iskee sitten todellisuudessa, itse muistan vieläkin miten pikkuveljen syntymä mullisti maailmani ollessani 4,5-vuotias. Tuon mielessä pitäen olen yrittänyt valmistella tulevaa kertoen usein, että te molemmat tytöt mahdutte syliin ja äiti rakastaa teitä molempia paljon. Jos on hyviä vinkkejä, millä valmistella esikoista sisaruksen tuloon, niin vinkit otetaan vastaan! Menin myös lupaamaan, että sisko tuo tullessaan isosiskolle lahjan (ajattelin että antaisin sairaalassa), nythän sitä odotetaan ihan malttamattomana. Hih.
Tämä postaus syntyi osaksi junassa, osaksi kotona ja osaksi bussissa, joten on hieman tajunnanvirtaa. Eilinen alkoi aamuvarhain sokerirasituksella ja päättyi puolilta öin, kun palasin lyhyeltä Jyväskylän reissulta. Olo on ihan töttöröö ja hakattu vieläkin, nyt täytyy ottaa pari päivää iisisti (sen sanottuaan hän ryntäsi seuraavaan joulujuhlaan…).
Energiaa torstaille! Kuinka monelta löytyy kaapista joku höpsö jouluvaate?