Minua oikeasti naurattaa (tai itkettää), kun joku sanoo että kuvissani on raskaushehkua, kun olo on monesti jotain aivan muuta. Listasin siis ihan random-juttuja mitä mieleen juolahti niin ekasta kuin tokasta odotuksesta. Hyvin paljon samaa niissä kyllä on. Olen jälleen todella mukava hormonihirviö. ;) Ekassa listassa on siis mieleen tulleita juttuja esikoisen odotuksesta ja tokassa listassa kuinka asia on nyt.
Kuvituksena saavat toimia laivareissulla otetut asukuvat, joiden tunnelmasta tykkään todella paljon. Ne jotenkin sopivat tähän odottavaan fiilikseen. Täytyihän Siljan laivalle pukeutua sinivalkoiseen mekkoon!
Raskaus nro 1:
– Kävin yksityisellä alkuraskauden ultrassa viikolla 7+ jotain. Lääkäri sanoi ”ei täällä mitään enää ole, odottele että vuotaa pois”. Istuin parkkihallissa autossa parkumassa, enkä pystynyt lähtemään ajamaan. No, täällä hän nyt hölpöttää kolme vuotta myöhemmin.
– Ostin syyskuussa vauvakirjan ja ensimmäiset vaatteet.
– Marraskuussa ostin jo vaunut yms. kun löysin torista käytettynä, ostin ylipäätään kaikki käytettynä.
– Otin pari kertaa viikossa mahakuvan, jotka arkistoin raskausviikkojen ja päivien mukaan.
– Olin päivittäin mammapalstoilla netissä, imin tietoa etukäteen kaikista hankinnoista, miltä sokerirasitus tuntuu, mitä neuvolassa tehdään jne.
– Olin kerännyt painoa joulukuun puoliväliin mennessä 3 kiloa.
– Panikoin ettei meillä ole edes yksiäkään sukkia vauvalle kun vuosi vaihtui.
– Pelkäsin niin hysteerisesti synnytystä, että se vei yöunetkin.
– Ajattelin, että vauvan kanssa heräillään öisin puolisen vuotta.
– Kävimme kaikki neuvolan järjestämät valmennukset ja tutustumassa sairaalaan.
– Mietin, että alkuvuodesta teen kaikkea mitä ei kohtaa enää voi, luen läjän kirjoja, käyn pitkissä kylvyissä yms.
– Kirjoitin neuvolan paperiin kohtaan ”äidin nimi” oman äitini nimen, en siis käsittänyt että minä voisin olla se äiti.
– En käynyt syyskuun jälkeen bodystepissä, aktiivinen koira vei paljon voimia.
– Kävin viikosta 10 alkaen äitiysjoogassa viikolle 38 asti hymisemässä.
– Meillä vaihtui niin auto kuin asunto.
– Sisustin vauvalle huonetta suurella innolla ja rakkaudella, maalasin pinkit seinät ja liimasin Nalle Puh-seinätarroja. Suutuin, kun kaikki hokivat ettei se vauva tarvitse omaa huonetta pitkään aikaan. Niin, mutta kun minä halusin sen tehdä.
– Tunsin liikkeet viikolta 17.
– Inhosin termejä masuasukki yms. Meinasin huitaista mummoa joka koski mahaani Prismassa.
– Kävin reissussa Barcelonassa ja Wienissä.
– Halusin ehdottomasti raskausajan kuvauksiin ja olen monta kertaa katsonut niitä kuvia suurella rakkaudella.
– Oksensin viimeisen kerran viikolla 25.
– Ostin Rennietä viikolla 30+ ja otin ihan satunnaisia kertoja loppuraskaudesta.
– Inhosin lausetta ”oletpa sinä kasvanut” (jaa, en olekaan itse yhtään huomannut).
– Mietin mahtaako miehen tummanruskeat silmät periytyä tytöllemme.
– Hemoglobiini putosi näihin aikoihin alas.
– Suunnilleen hyperventiloin, kun joku lapsi raivosi kaupassa tms. Iik, miten tuosta selviää?!
– Itkin neuvolantädille, että mitä teen päivät pitkät. Hän sanoi, että lapsen myötä saa kavereita. Joopa joo, mietin.
– Ensimmäinen oire, mitä ihmettelin ennen raskaustestiä oli järkyttävässä kunnossa ollut kasvojen iho.
– En oikeasti tiennyt miten raskausviikkoja lasketaan ennen odotusta, mutta kun sain tietää mikä viikko on menossa, tiesin koko ajan päivälleen mikä viikko ja päivä on.
– Sain aika ajoin itkukohtauksia ja raivareita (hormonit, hormonit) ja koen edelleen huonoa omatuntoa, että raivosin elo-syyskuun vaiheessa kolme vuotta sitten miehelle tyhmästä hääpäivälahjasta.
– Olin ihan hirveästi yksin ja hiljaa, sillä olin vikat 3kk yksin kotona. Mietin välillä, pitäisikö vatsalle alkaa puhumaan yksikseen.
Raskaus nro 2:
– Sain kunnalliselta ajan kaavintaan viikoilla 5+ jotain ”Ei vastaa viikkoja, ei ole ruskuaispussia, tässä aika ensi viikolle”. Kovasti hän potkii ja hutkii mahassa nyt. <3
– Ostin ensimmäisen asian, vauvakirjan marraskuussa ja aloin välittömästi täyttää sitä.
– En koe, että tarvitsisimme mitään uutta, vaunut, turvakaukalot yms. ovat tallessa. Sisarusrattaat ovat mietinnässä, mutta luulen, että ovat jo meille ehkä turhat.
– Olen ottanut pari hassua mahakuvaa Instaan, lähinnä olen pelästynyt kasvun vauhtia. Tämä lienee kuitenkin pään sisäistä, koska sf-mitta on 2 cm pienempi kuin esikoisesta?
– Olen vältellyt parhaani mukaan googlettamasta mitään raskausasioita, jotta en vertailisi itseäni enää muihin, en edes lue kauheasti blogeja, joissa odotetaan. Mammapalstoille meno on ehdoton ei, vaikka toisaalta sieltä sai ystäviäkin ensimmäisen kohdalla.
– Olen kerännyt painoa ihan täsmälleen samat 3 kiloa (mutta koska lähtöpaino oli 4 kiloa alhaisempi, ollaan siis vielä esikoisen lähtöpainon alla)
– Meillä on niin hirveästi sukkia, joita ei ehditty edes koskaan käyttää, etten tiedä mitä tekisin kaikilla vauvansukilla (ja villasukilla!!), näitä ei ainakaan vauvalahjaksi tarvita. :D
– Pelkään taas synnytystä, mutta yritän ajatella, että selvisin siitä kerran, josko toisenkin. Ainakaan se ei ole niin tuntematon möykky että unia veisi, vaikkei sitä tietenkään etukäteen tiedä miten kaikki menee.
– Toivon, että yöherätykset (ainakin tiuhaan tulevat) kestäisivät vähemmän kuin 2,5 vuotta.
– En ole menossa ”valmennuksiin”, koska en saanut niistä yhtään mitään muuta irti kuin suuremman paniikin tulevaa ja synnytystä kohtaan ekan kohdalla.
– Mietin, että täytyy muistaa alkuvuodesta ilmoittaa meidät taas muskariin ja uimakoulukin alkaa.
– Kirjoitin neuvolan paperiin kohtaan ”äidin sisarukset” oman äitini sisaruksia, siis enkö ole kolmessa vuodessa sisäistänyt äitiyttäni? :D Mies nauroi makeasti tälle.
– Ainakin vielä joulukuussa pääsin bodystepiin, mistä tuli valtavan hyvä mieli. Olen tottunut muutamassa vuodessa krooniseen väsymykseen muutenkin.
– En ole innostunut menemään joogaan hymisemään, synnytyshyminät unohtuivat kun keskityin karjumaan ärräpäitä ääni käheänä synnärillä, jätetään ne hyminät tällä kertaa suosiolla muille.
– Asunto ei ole vaihtumassa, auton tilanpuutetta mies vähän tuskailee, minä olen sitä mieltä, että hyvin mahdutaan kun äiti oppii joskus, että seitsemät kengät yhden viikonlopun reissuun ovat LIIKAA.
– Koska huolella sisustamani vauvahuone purettiin puolen vuoden päästä palasiksi talon ongelmien vuoksi ja asuin ykskaks puolivuotiaan vauvan kanssa vuokrakämpässä evakossa pahvilaatikoiden keskellä, en osaa enää luottaa samalla tavalla tulevaisuuteen. Hän päässee isosiskon kanssa aikanaan samaan huoneeseen.
– Tunsin liikkeet viikolta 17
– Kammoan edelleen termiä masuasukki.
– Olen käynyt päivä Tukholmassa-risteilyllä sekä miniristeilyllä.
– Haluan taas ehdottomasti raskausajan kuvauksiin, lisäksi haluaisin mahamaalauksen, mutten ole googlen avulla löytänyt kuka Tampereella tekee sellaisia??
– Pahoinvointi loppui noin viikolla 16. Toisaalta voin alun paljon huonommin ja olin todella hätää kärsimässä elokuun helteissä järkyttävän pahoinvoinnin, väsymyksen ja vauhdikkaan esikoisen myötä.
– Kaivoin esikoisen odotuksesta jääneet Renniet esiin viikolla 15 ja jouduin karsimaan ruokavaliostani kauheiden mahakipu (närästys?) kohtausten vuoksi mausteet valkosipulista chiliin, raa’an sipulin, jalapenon, omenan, pähkinän, tomaatin, tumman suklaan jajajaja…
– Kukaan minua tunteva ei uskalla sanoa sanaakaan kasvustani, koska tietää että siitä seuraa ”ää mä olen niin valtava”-parku pariksi päiväksi. :D
– Esikoinen sai äitinsä silmät, saas nähdä kumman silmät kuopus saa (ei sillä että asialla olisi mitään merkitystä).
– Hemoglobiini oli laskenut 20 yksikköä (pykälää, mitä?) edellisestä neuvolasta ja oli lähes täsmälleen sama kuin esikoisesta näillä viikoilla. Sen tuntee esim. lenkin jälkeen aikamoisena uupumuksena.
– Kaupparaivareista selviää. Niin kuin ravintolaraivareistakin. Jos joku muu lapsi saa raivarin kaupassa, kiittelen mielessäni, sillä oman lapsen raivoaminen katkeaa kun hän keskittyy toisten kiukkuun. :D
– Olen saanut lapsen myötä mm. muskarista ja loruttelusta todella kivoja kavereita, joilla on useammalla myös ”toinen kierros” samaan aikaan menossa. Huippua! :)
– Naamani on kukkinut holtittomasti, olen panostanut hyviin putsareihin jne., mutta hormonit tunkevat leuasta läpi. Ilman kuvankäsittelyohjelmaa ette olisi varmaan nähneet yhtään naamallista kuvaa kesän jälkeen täällä…
– Tokan kohdalla ei kuulemma pysy viikoissa kärryillä. Minä vastaan kyllä kuin apteekin hyllyltä heti viikot ja päivät nytkin, jos joku kysyy.
– Olen ”pimahdellut” ja itkeskellyt aika ajoin taas, nyt yhden odotuksen ja vauvavuoden sekä 15 vuotta kanssani kulkenut mies ei näytä enää hetkahtavan.
– En ole hiljaa kuin öisin. Esikoisen jatkuva höpötys, hänelle laulaminen ja lukeminen… Puhun koko ajan ja isosiskon ääni lienee aika tuttu. :)
