Nämä kuvat otettiin sunnuntaisella Tallipihan reissullamme, jonne lähdimme lapsen kanssa kaksin, mutta mies liittyi seuraamme myöhemmin ja joutui kuvaushommiin. Viime perjantainahan vietettiin lapsen oikeuksien päivää ja samalla myös ”Anna lapsesi pukea sinut”-päivää. Ajattelin, että 2,5-vuotias on liian pieni hommaan, enkä kysynyt hänen mielipidettään asuuni perjantaina. Sunnuntaina minulla oli vahva visio mustasta mekosta, kunnes vieressä ollut tyttäreni pyysi, että laittaisin tämän violetin mekon ja hienon ”tyyppi”-korun sen kanssa. Katselin iänikuista mekkoa hetken ja mietin, että miksi se on ollutkin niin kauan kaapin täytteenä, laitetaan päälle sitten! Lapsi oli tyytyväinen ja minäkin viihdyin mekossa ”tyyppi” kaulassa hyvin. Mies toi aikanaan 30-vuotislahjaksi työreissultaan tuon pienen glitterityypin. Taisin taas aliarvioida tyttäreni, en voi käsittää kuinka nopeasti pienet kasvavat!
Puhukoot kuvat puolestaan, itselleni tulee ainakin jotenkin valoisa mieli lumikuvista, toivottavasti teillekin! Katselin alkuviikosta kaihoisasti lumista maisemaa ja toivoin, että lumikuvia olisi tallentunut enemmänkin varastoon, mutta kuvaajaa ei päiväaikaan ollut saatavilla. Onneksi sentäs edellisen postauksen Rento-kuviin sain lunta mukaan. Kuinka säälittävä näky olikaan porkkana keskellä nurmikkoa eilen, viikonloppuna rakennetusta Olafista oli tasan nenä jäljellä. Snif.
