Otsikkoon liittyen, tästä aiheesta minä olen kirjoittanut aiemminkin, mutta taas palaan aiheeseen nimeltään Jyväskylä. Käydessäni näitä isänpäivänä otettuja kuvia läpi, mietin että näytän niissä jotenkin onnelliselta. Miksi? En keksinyt mitään muuta selitystä kuin kaupungin ja siellä olevat ystävät ja perheen. Tampereelle muutimme 14 vuotta sitten, mutta Jyväskylässä ovat kaikki lapsuuden muistot. Joka paikka muistuttaa jostain. Tuolla lukiossa istuimme miehen kanssa vierekkäin, tuossa kirkossa menimme naimisiin, noilla portailla istuin ensimmäisen lukiopäivän jälkeen, tuossa talossa kävin ala-asteella pianotunneilla… Ja lista jatkuu. En usko, että osaisin muuttaa sinne enää takaisin, sijainnin yms. takia, mutta valtava määrä muistoja sinne ehti kertyä. Kun kävin katsomassa Jyväskylän maratonin lähtöä, yläasteen liikunnanopettaja oli siellä valvojana (puistatus, yläasteajat ja tuo opettaja olivat painajainen) ja viimeksi kun kävimme äitini kanssa Citymarketissa, totesin, että tuossa on tyttö, joka antoi minulle ekaluokalla lumipesut. Liittyy sinne selkeästi vähemmänkin kivoja muistoja. ;)
Nämä kuvat siis nappasimme isänpäivänä viimeisten valonsäteiden aikaan. Mihin taas katosi kaksi viikkoa, ei näistä kuvista voi olla kahta viikkoa! Marimekon mekko on vuosia vanha, rakastan sen syvää väriä ja hei, silitin sen ennen päälle pukemista, uskokaa tai älkää.
