
Muistan myös varmaan joka ikisen vaatteeni ostopaikan ja päivämäärän, siinä missä kaikkien kavereiden syntymäpäivät, nimipäivät ja toki myös heidän lastensa syntymäpäivät. Tällä logiikalla joudun aloittamaan jokaisen aamuni miettimällä, kenen synttäri tänään on, sillä aina on jonkun. Viikko sitten perjantaina mietin, että tänään on erään ala-asteen luokkakaverin syntymäpäivä. Erään pojan, joka oli luokallamme ala-asteella ja jota en ole noin 18 vuoteen tavannut. Asuukohan hän vielä Jyväskylässä? Jokainen synttäri linkittyy johonkin, tämä poika linkittyi niin läheisesti omiin synttäreihini että jäi päähäni. Kun muistaa kymmenien ihmisten synttärit, ne alkavat linkittyä keskenään; tyttäremme serkku on syntynyt samana päivänä kuin entinen työkaverini, opiskelijakaverini samana päivänä kuin kummityttöni, kesällä kaverini sai vauvan samana päivänä kun juhlimme toisen kaverin lapsen synttäreitä, eli heillä on nyt jatkossa sama synttäripäivä jne. Ja sitten ne jäävät päähän. Kukaan ei ikinä usko, että minä muistan kaikkien mahdollisten kumminkaimojen synttärit, mutta muistan minä. Enkä vietä aikaa tankkaamalla niitä muistiin, minä vain muistan. En voi käsittää, että joku unohtaa esim. puolisonsa syntymäpäivän ja välillä tunnen oloni ihan hulluksi, kun onnittelen jotain nimipäiväsankaria, joka ei edes muistanut omaa nimppariaan. HÄH! Voiko joku unohtaa oman nimpparin?! Onnittelin äitiäni hänen toisen nimensä nimpparina (joka sattuu olemaan minulla sama), eikä hän ollut kyllä sitä muistanut. No okei, se on vasta toinen nimi, ymmärretään. Meillähän meinasi olla aviokriisi, kun mieheni synttärionnitteli minua kerran vääränä päivänä, päivää liian aikaisin. Olimme olleet 6 vuotta yhdessä ja hän lähti kaksi viikkoa minua aiemmin Thaimaahan ja onnitteli puhelimitse sieltä. No joo, ymmärretään, aikaero, stressi etsiä meille siellä asunto jne. (mutta huomaatteko, 8 vuotta myöhemmin en ole vieläkään unohtanut tätä. ;)).


Siis mihin tämä kaikki liittyi? No ei yhtikäs mihinkään, aloin vain turinoimaan päivämääristä ja kieroutuneesta muististani, kun tuli päivämäärät mieleen tuon mekon ostosta. Onko kukaan samanlainen outolintu?

Itse asu on viime viikonlopulta, kun lähdimme äitini kanssa Kaija Koota kuuntelemaan. Kun sain meikit naamaan väsymykseltäni , oli pihalla jo täysi pilkkopimeys, eli tässä ne ovat, syksyn ensimmäiset sisäkuvat. Enpä olekaan aiemmin ikkunassamme istuskellut! Huomasin, että syyskuun asut olivat hyvin paljon mustavalkoisia. Kova pahoinvointi vaivasi vielä syyskuun ajan, ilmat viilenivät ja väsytti. Lokakuussa ruska pamahti päälle, oli kauniita kelejä, aloin voida pahoinvoinnin osalta paremmin (muista ongelmista en nyt halua jauhaa) ja pam! Värejä ja Desigualia ilmestyi vaatteisiin. Näin se oma olo ja kelit vaikuttavat mielialaan.

Tänään onkin sitten kiva päivä, sillä matkustan Helsinkiin Indiedaysin perinteisiin Inspiration-päivään. Laskeskelin, että ainakin pariakymmentä tyyppiä haluaisin ehtiä halata, ihanaa kun on tullut niin paljon blogituttuja! Iltajuhlaan tätä väsynyttä mahankasvattajaa ei tällä kertaa saa, vaan palailen ajoissa kotiin.
Nostakaa nyt käsi ylös kenellä on yhtä höperö muisti? Tai kenen mielestä tämä Desigualin mekko on ”jännä ja epäsuomalainen”? Mukavaa viikonloppua kaikille sekä pyhäinpäivää!