Joskus sitä ei vaan tykkää asukuvista yhtään. Näin kävi näiden kuvien kohdalla, jotka ovat odotelleet koneella lähes kuukauden. Etsimme lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna kuvauspaikkaa, josta kaveri oli vinkannut, mutta emme sitä kuitenkaan löytäneet. Jälkikäteen kuulin, että tajusimme vinkin ihan väärin. Keksimme siis hätäratkaisun ja otimme kiireessä kuvat, jotka odottelivat neljä viikkoa vuoroaan.
Neljä viikkoa on sinänsä aika lyhyt aika, mutta monta asiaa on ehtinyt muuttua. Trenssissä ei enää tarkene, itse asiassa tänä vuonna trenssikausi jäi ainakin itselläni ihan hävyttömän lyhyeksi! Ensin oli liian kuuma ja sitten ykskaks tosi kylmä. Minähän olen jo kulkenut jopa toppatakissa, palelen ihan hervottomasti leikkipuistossa seisoessani ja toppatakki on jo käytössä.
Lisäksi näistä kuvista huomaa, mitä valolle on käynyt neljässä viikossa. Se katoaa! Kellojen siirto tuo illan luoksemme yhä aiemmin ja valoisa aika päivässä on hyvin lyhyt. Minusta tuntuu että ihan äsken oli marraskuu ja ensi viikolla se koittaa taas. Aika juoksee kyllä käsistä! Asukuvaukselle pimenevä syksy tarkoittaa viikonloppukuvia tai sisäkuvia, tykkään itse vain niin paljon enemmän ulkokuvista että yritetään niitä viimeiseen asti!
Tässä neljä viikkoa sitten pidetyssä asussa oli mukavaa olla, sillä olin ensimmäistä kertaa vetänyt äitiyshousut jalkaan. Vaikkei vielä näin puoliväliä raskaudessa lähestyessä yhtään lisää painoa ole tullut, maha on aikamoinen pakki ja jouduin luopumaan omista housuistani kohtuullisen aikaisessa vaiheessa. Sekin asia on siis muuttunut neljässä viikossa. ;) ”Odotustopeiksi” tilasin kotimaisen Silverjunglen kutsuilta elokuussa pari pitkänmallista tähtitoppia. Tänä syksynä Silverjungle kasvoi kuitenkin räjähdysmäisesti ja tilauksia ei pystytty toimittamaan ja sain odotella elokuussa tilattuja toppeja lokakuun alkuun. Sitten kun ne sain, ovat ne olleet lähes päivittäin päällä, tykkään todella paljon!
housut Mamalicious/ toppi Silverjungle/ neule Saint Tropez/ koru MaruDesign/ laukku Liu Jo/ kengät H&M/ takki Desigual
Siis peruskiva kaupunkiasu, jossa kävin perheeni kanssa pyörimässä lauantainhulinoissa. Tänään mennäänkin ”hulinoimaan” Kaija Koon keikalle! Elämme hassuja aikoja, sillä viime viikolla olin isäni kanssa Haloo Helsingin keikalla ja tänään suuntaan äidin kanssa Kaija Koota kuuntelemaan. Mikäs siinä, kiva kun pyytävät! Korvat soivat Haloo Helsingin Hartwallin keikan jälkeen kun he soittivat yli kaksi tuntia täysillä, Kaija tuskin vetää yhtä kovilla volyymeilla Tampere-talossa.
Onko itsellesi Silverjungle merkkinä tuttu? Kuka oli Haloo Helsinkiä kuuntelemassa tai hyppää mukaan nyt Kaijan kiertueelle?
Entä vaikuttaako itseesi kellojen siirto? Kuinka helpottavaa oli, että pieni nukkui tänään yli kahdeksaan, siis meillä herättiin uutta aikaa vasta seitsemän jälkeen! Olin (taas) varautunut paljon pahempaan skenaarioon… :D
Leppoisaa (ja sateista) sunnuntai-illan jatkoa!