Myös lauantaipäivään kuului hurja määrä ohjelmaa ja me ajattelimme, että matkalla lastensynttäreille lapsi koisisi. Juu ei, hän kirkui autossa ”en nuku päiväunia” ja ajattelin, että synttärireissusta tulee ISO katastrofi, pinna alkoi kiristyä kaikilla kolmella. Vaan eipä tullut, tyttö touhotti kolme tuntia synttäreillä nätisti käyttäytyen ja jaksoi matkalla vielä äidin asukuvaukset iloisena juosten ja höpöttäen. Vastapainona meillä herättiin sunnuntaina klo 8.30, mieletöntä! Jälleen kerran kaikki katastrofin ainekset ja pilalle mennyt päivä olivat olemassa tasan oman pääni sisällä, milloin lakkaan aina odottamasta sitä pahinta skenaariota? Pessimisti ei pety, voisi tähän kyllä todeta.
Touhulauantain asu puolestaan oli ajateltu niin, että se sopii synttärihumuun (siksi pitsipaita), siihen mahtuu maha (mammafarkut) ja se kestää hyppiviä koiria (ei hametta ja sukkiksia vaan farkut). Aika monta aspektia sitä pitää ottaa huomioon! :D Mutta onnistuin, asu toimi aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Korvikset vaihtuivat lennossa, kun löysin nämä Elvari-korut perjantaina messuilta. Aivan ihastuttavat lakupurnukat, miettikää kun noita vääntää käsityönä! Wau!
Eikö löydetty kiva maisema ja taustat kuville? Kuka tunnistaa kaupungin?
Ja en malta olla julkaisematta kuvaa tästä ilopilleristä, joka yllätti minut niin perjantaina kuin lauantaina olemalla ihan supertyttö. <3 Tähän kuvaan taltioitu sellainen pläjäys elämäniloa!
Täällä vietettiin siis erittäin onnistunut viikonloppu ilman katastrofia, joka päättyi siihen, mitä minä rakastan myös kovasti: puhtaisiin lakanoihin ja pyyhittyihin pölyihin, sekä tyhjään pyykkikoriin. Puhdas koti on jotain ihanaa.
Uppoaako asu sinuun, mihin on tungettu pitsit, tähdet, raidat ja kaikki mahdollinen? Kuka on samanlainen sielunmaisemaltaan, eli varautuu aina odottamaan pahinta skenaariota?
Iloista uutta viikkoa!