Oliko tämä nyt ihan hassu kysymys? Tai siis vastaisitko otsikon kysymykseen automaattisesti ”totta kai”? Minä en, esikoisen odotuksen perusteella. Ostin silloin yhdet äitiyshousut, jotka uhkasin polttaa käytettyäni niitä kuukausitolkulla. Kuljin miehen toppahousuissa, oli hyvin luminen ja kylmä helmikuu, kun rämmin koiran kanssa hangessa raskausviikolla 35 mahtumatta enää omiin talvivaatteisiini. Aamulla vedin päälle ne samat äitiyshousut, tukisukat ja trikoopaidan, näytin muumilta ja päivät olivat pitkiä ja yksinäisiä. Kävin mm. yksin päivänäytöksessä leffassa, istuin kylvyssä ja luin kirjan kannesta kanteen kerta heitolla. No juu, kuulostaa nyt aika luksukselta, mutta olin vähän alamaissa ja jännitin ihan tuhottomasti synnytystä ja elämää lapsen kanssa, eikä päivisin ollut ketään, kenen kanssa sitä pelkoa purkaa. Ärsyynnyin niistä trikoovaatteista ja siitä, etten osaa näyttää nätiltä odottaessani.
Joten uuteen odotukseen lähtiessä totesin, että minä haluan näyttää itseltäni niin pitkälti kuin voin. Voin näyttää ihan nätiltä vaikka kasvan, netti on pullollaan äitiysvaatteita ja facebookin äitiysvaatekirpparilta niitä löytää hyvin edulliseen hintaan. Tuntui ensimmäisen kohdalta typerältä kiinnittää rahaa vaatteisiin, jotka ovat muutamia kuukausia käytössä, mutta nyt olen todennut, että ne saa todella kivasti kirpparilla eteenpäin. Siis nättejä äitiysvaatteita kehiin! Tämä asu oli minulla viime lauantain riennoissa, kun tiesin että olen koko päivän menossa ja kävelen paljon. Mukava ja helppo asu, toimi loistavasti päivän rientojen ajan.
Joku voi nyt miettiä, miksi pukeutuminen on minulle odotuksessa tärkeää. Uskokaa, ei se ole se ykkösjuttu, todellakaan. Stressaan ja pelkään ihan muita asioita, sillä ongelmia odotuksesa on piisannut ja suoraan sanottuna selätän pelon ja ongelmat välillä keskittymällä ihan epäoleelliseen. Kuten vaatteisiin, kun en oikein mitään voi tehdä.
Minä olen painoni vuoksi ollut koulukiusattu, läski lapsi, jonka arvet eivät ole vieläkään parantuneet, enkä usko että ikinä tulen hyväksymään itseäni täysin. Siksi niin upea, ainutlaatuinen ja kaunis asia kuin vauvamahan kasvu on toisinaan vaikeaa, kroppa muuttuu niin äkkiä ja ykskaks olet yhtä tissiä (anteeksi, mutta siltä se välillä tuntuu :D). Toivon siitä huolimatta kovasti sitä, että saan kasvaa, kaikki sujuu ja saan nauttia niistä kauniista äitiysvaatteista.
mekko Mamalicious/ neule Only/ saappaat Vagabond/ laukku Liu Jo/ korvikset Aarikka
Minä iloitsen kasvavasta mahasta ja koen olevani etuoikeutettu, kun saan sen kokea. Iloitsen silti myös kauniista äitiysmekosta. Kyllä, äitiysvaate voi olla kaunis, ei ole pakko pukeutua pelkästään miehen huppariin kuukausitolkulla. Kauniisti pukeutumisesta tulee itselleni parempi mieli, olen ensisijaisesti äiti, mutta minä olen kuitenkin minä. Olen olemassa myös itseäni ja miestäni varten, vaikka kaiken edelle lapset menevätkin.
Mitä siihen ”tylsiin ja yksinäisiin” päiviin tulee, niin tokan odotus on kyllä jotain aivan muuta. Hyvä että ehdin päivän aikana istahtaa, juoksen hippaa leikkpuistossa, laitan ruokaa, pyykkään, käyn muskarissa ja iloitsen elämästä tyttäreni kanssa niin, että kun lääkäri kysyi ”millä viikoilla nyt olet”, takeltelin sanoissani hetken aikaa. Ei ole tylsää ei. 2,5-vuotias lapsi on kyllä ihan uskomattoman ihanaa seuraa, meidän keskustelut jo pitkiä, laulamme yhdessä lauluja, kikatamme ja halaamme. Rakkaus lapseen on kyllä jotain ylitsepursuavaa ja tuntuu, että tässä hormonihuuruissa halaan ja rakastan vielä tuplateholla. Ja nyt olen muuten jo valovuoden päässä otsikon kysymyksestä, ihme jaarittelija…!
Oikein rakkaudentäyteistä viikonloppua kaikille! Minä heilun tällä hetkellä I love me-messuilla pienen apurini kanssa, saas nähdä kuinka sovussa siellä lauleskelemme menemään…. :D
Onko sinulle ollut merkitystä, mitä odottaessa laitat päällesi?
P.S. Tällä viikolla ylittyi tuo maaginen 200 blogger-seuraajan raja, jonka jälkeen lupasin arvonnan, eli yritän saada sen mahdollisimman pian eetteriin! :)