#Blogimuijat Mansessa viikonloppuna!

Olisikohan tämä viimeinen viikonlopun hehkutuspostaus? Toivottavasti jaksatte vielä fiilistellä mukana! Tampere on kaupunkina täynnä hauskoja historiallisia paikkoja, joita tulee aina kierrettyä paremmin, kun paikalle saapuu ulkopaikkakuntalaisia. Joten kun bloggaajanaisia saapui Tampereelle lauantaina, olivat Retromodernin Suvi ja Sulan mahdollisuuden Niina järkänneet meille päiväksi kivaa tekemistä Tampereella. Mukana menossa olivat lisäksemme Johanna (Koti Aurorassa), Jutta (Muotopuoli), Silja (Mintunmustaa), Karin (Tunnetilat), Maja (Musta ovi), Heidi (Talo Luck), Laura + Janne (Sateenkaaria ja serpentiiniä), Sally (Sally*s), Piia (Pieni talo Helsingissä), Kati (Call it home), Jenni (Keski(piste)), Aino (Visuaalisesti vaativa), Jenni (Torson takana).

Pelkäsin olevani outolintu näiden sisustusbloggaajien seassa, mutta mitä vielä, kamerat heiluivat kaikilla ja ottivat minut joukkoon vaikken hihkukaan ihastuksessa jokaisen sisustusjutun kohdalla. Wiuh, siis turha pelko. :D

Päivä aloitettiin Vapriikista, jonka aulassa skoolattiin päivä alkavaksi lasilla kuplivaa. Museossa Sallamari Angeria kierrätti meitä eri näyttelyissä Aika Leikkiä-näyttelystä Kivimuseoon. Vapriikkihan toimii upeassa tehdasmiljöössä Tampellassa, jossa aikanaan valmistettiin pellavaa sekä vetureita ja turbiineja. Edellisestä visiitistäni on ehtinyt kulua viitisen vuotta ja nyt äitinä katsoin Aika Leikkiä-näyttelyä ihan uusin silmin, sillä toiminnallisia pisteitä oli useita. Kuinka lapsi viihtyisikään tuolla! Sallamari vinkkasi, että perjantaisin klo 15-18 museoon pääsee maksutta, eli käyn kyllä ehdottomasti tyttären kanssa testaamassa paikan toiminnalliset osiot. Ja hei, en ole ikinä päässyt keinumaan aikuisten keinuhepalla, olisin kiikkunut siinä loputtomiin!

Me pääsimme kurkkaamaan myös mediamuseo Rupriikkiin, joka oli vielä työn alla, mutta aukeaa yleisölle huomenna 16.10.!

Seuraavaksi teimme siirtymän paikkaan, jossa jokainen Tampereen vieras täytyy ehdottomasti käyttää, nimittäin Pyynikin näkötornille ja niille maailman parhaille munkeille. Pelkästään se tuoksu on niin huumaava! Nautiskelimme munkit, jonka jälkeen toiset kipusivat reippaina näkötorniin portaita pitkin, itse kuuluin hissiporukkaan. Vaikka olen käynyt tornissa lukuisia kertoja, aina se jaksaa ihastuttaa maisemillaan. Kunhan ei erehdy kurkkaamaan tunnelityömaan suuntaan. ;)

Muotopuolen Jutan kyydissä pääsin myös seuraavan siirtymän ihanalle 100 vuotta vanhalle Rajaportin saunalle. Tuo paikka henkii vanhanajan tunnelmaa ja sisällä saunassa tuntuu, kuin siirtyisi ajassa taaksepäin. Sitä tunnelmaa ja rauhaa on vaikeaa selittää, se täytyy kokea. Valitettavasti voin tällä hetkellä kuumassa pahoin ja skippasin saunan, mutta onneksi Rajaportilla on myös kiva kahvila, jossa istuimme ja höpötimme muiden ei saunojien kanssa. Haikeana ajattelin sitä ihanaa hämärää tunnelmaa, josta saunojamme pääsivät nauttimaan.

Illan kruunasi Pyynikintorilta löytyvä ravintola Heinätori. Tuo pieni tunnelmallisen näköinen paikka, josta olen useasti sanonut, että se pitäisi testata. Heinätori on entinen vaakahuone, joka rakennettiin jo vuonna 1914. Siis pala Tampereen historiaa täälläkin! Pispalassa asuessa menin päivittäin sen ohi bussilla ja mietin aina, että haluan sinne syömään. Montako kertaa olen siellä käynyt? No en yhtään! Joten olin erittäin iloinen, että Suvi ja Niina olivat valinneet tämän paikan illan kruunuksi.

Paikka oli juurikin niin tunnelmallinen kuin odottaa saattoi, kynttilöitä oli joka puolella ja pöydissä esillä kauniit ruska-asetelmat. Valkoisista liinoista huolimatta paikka oli mutkaton ja siellä oli välitön tunnelma, eikä ns. pingottamispaniikkia tullut. Valitsin listalta kolmen ruokalajin menun, jossa oli oikeasti tekemistä Pyyninkin munkin jälkeen. Metsäsienikeitto oli järjettömän hyvää, pääruoan kuhassa ihanan tuoreita ja puhtaita makuja ja jälkkärinä syömäni omppu tarpeeksi kevyt lopetus aterialle. Sanoinkin miehelle kun palasin kotiin, että nyt kun pääsin tuolla käymään, haluan ehdottomasti hänen kanssaan kahden kesken tuonne uudestaan!

Syömisen jälkeen köröttelin bussilla kotiin illan pimeydessä hymyssä suin. Olipa mukava päivä! Matkaan saimme vielä ihanan goodiebagin, joka oli koottu tamperelaisen Noukin kassiin. Sisältä löytyi Cilla’sin saippua, joka oli kuin tilauksesta siellä, sillä mietin EDELLISENÄ päivänä mistä saan uuden kun meidän edellinen loppuu, tämä on paras käsisaippua ikinä! Niitä myy OmaShop Tampereella, kuulin heidän ottaneen sen valikoimiinsa juuri syksyllä. Huippua! Kassissa oli lisäksi Mia Höytö Cosmeticsin VALO- voide (jota sitäkin olen halunnut testata!) sekä Heijastinkauppa.fin TATTI- heijastin, joka on tamperelaisen Hanna-Riikka Heikkilän käsialaa. Lisäksi tämän vuoden Earl Greyn makuinen Blossa odotti kassissa ja on jännää maistaa, mitä on teen makuinen glögi, ensi syksynä saan vihdoin tietää! Kun sitten lokakuun pimeässä illassa ensi vuonna pääsen sitä maistelemaan, voin palata tähän kivaan viikonloppuun muistoissani!

Kiitos naiset, vielä kerran!

Onko postauksessa sinulle tuttuja paikkoja? Nappaa tästä parit Tampere-vinkit seuraavaa visiittiä varten!