Blogihaasteita tulee aina välillä ja ne ovat huippukivoja, sillä niiden myötä tulee tehtyä kivan erilaisia postauksia. Olinkin erittäin iloinen saadessani haasteen Muru Moun Terhiltä. Ja hauskaa oli saada haaste vähän eri genrestä, olen huomannut että sisustajat, reissaajat ja asukuvaajat jakautuvat helposti ryhmiin, joten kivaa saada matkabloggareiden parissa pyörinyt haaste! Ja jo toinen haaste matkabloggarilta tämän kuun aikana, oho!
Jos MuruMou ei ole sinulle tuttu, käy ihmeessä kurkkaamassa. Terhi on Tanskassa asuva savolainen, joka on täynnä naurua ja elämäniloa. Väittäisin, että tuo Terhin iloisuus ja elämänilo kuultaa myös hänen blogistaan ja teksteistään läpi. Me olimme yhtä aikaa matkaopashommissa Thaimaassa ja tutustuimme siellä ja Terhi oli se tyyppi, kenen kanssa synkkasi jotenkin heti. Jäin ikävöimään häntä ulkomailta, onneksi olemme tavanneet niin Kreikassa kuin Kööpenhaminassa sen jälkeen. Ihana nainen ja iloinen blogi!
Mutta nyt, siihen haasteeseen.
Miten blogini sai alkunsa?
Tämän olen joskus kertonutkin, mutta siitä kiittäminen on työkaveriani, joka sanoi sanat ”sinulla on aina niin kivoja asuja, pidätkö jotain blogia niistä?” vajaa nelisen (!) vuotta sitten. Nauroin etten todellakaan, mutta saman tien aloin asiaa miettimään. En suoraan sanottuna lukenut kauheasti blogeja tuolloin, lukulistallani taisivat olla Nelliina, Strictly Style ja…? Katselin ammattimaisia kuvia ja ajattelin, ettei tuollaista voi ikinä perustaa. Enkä kyllä perustanutkaan, kuvat olivat hirveää tasoa aluksi.
Tätä on nyt vaikeaa käsittää. Siis ihan oikeasti en edes laittanut päiväpeittoa? Ja nuo villasukat? Ja tiesin ottavani näitä blogiin?!
Tuo tursuileva yöpöytä. Apua.
Kuitenkin illalla tutkailin bloggeria, väänsin ja käänsin ulkoasua, repäisin nimen blogille (Optimismia ja energiaa vaatteilla) Desigualin perustajan lausahduksesta ja siinä se oli. Mitä minä sinne rustaisin? Päätin, että no niitä asukuvia ja jotain höpöä tekstiä ympärille. Asukuvat otin nopeasti ennen koiran ulkoiluttamista peilin kautta pokkarilla, postailin silloin tällöin ja jaoin jutut omalla fb-sivullani. Kaksi kuukautta perustamisen jälkeen sain palautetta kaverilta, joka sanoi lukevansa kaikki juttuni ja halusi välittömästi ostaa samanlaisen Pepperberryn mekon kuin blogijutussani oli. Olin todella otettu hänen antamastaan palautteesta, sillä en oikeasti tiennyt yhtään kuka blogissa alussa kävi.
Miten se on kehittynyt?
Niin no. Tämän varmaan huomaa jokainen. :D Kehitys on suoraan sanottuna ollut valtava erityisesti kuvien osalta. Kamera on muuttunut pokkarista järkkäriksi, kuvat menevät kuvankäsittelyn kautta ja peilikuvia en enää harrasta. Osaan ottaa huomattavasti laadukkaampia kuvia puhumattakaan miehestäni ja hänen asukuvaustaidoistaan. Lapsen myötä totesin elämäni pyörivän niin paljon muun kuin vaatevalintojen ympärillä, että halusin tuoda muitakin aiheita blogiin mukaan. Olen alkanut kirjoittaa huomattavasti rohkeammin omasta elämästä, jossain vaiheessa pää tuli mukaan kuviin ja alkuvuodesta (?) paljastin, etten ole oikeasti Amanda. Blogin alkuvaiheilla asuimme Pispalassa, mutta koska alue on niin tunnistettava, en sitä käyttänyt ikinä asukuviin. Arvatkaa harmittaako nyt!
Asukuvia ennen vs. asukuvia nyt.
Koska blogi on kehittynyt nimettömästä hömpästä aika henkilökohtaisten juttujen omilla kasvoilla kertomiseen, olen saanut kuraakin niskaan. Edelleen hämmästyn, jos joku toteaa ”sinullehan kuuluu aina hyvää” blogini perusteella. Vaikkei uskoisi, kyllä täältä monen monta juttua poiskin jää. Jopa kaveruussuhde on särkynyt sen takia, että olen niin pinnallinen vaatteista höpöttäjä (nyt joku minut livenä tavannut tulee todistamaan, etten höpötä vaatteista! :D). Se tuntuu hurjan pahalta ja on bloggaamisen varjopuoli. On totta, että bloggaaminen on aika julkinen harrastus, mutta tuomitsisitko kaverisi väkivaltaiseksi koska hän harrastaa taekwondoa? Tai mummeliksi ja tylsäksi kun hän kutoo? Noin kärjistäen. Bloggaajan voi tuomita pinnalliseksi merkeistä höpöttäjäksi hänen harrastuksensa perusteella, vaikka tuntisi ihmisen ruudun takana.
Mutta niin paljon kivaa, uusia tuttuja ja kivoja tapahtumia tämä on tuonut, että haluan jatkaa. Olen aika koukussa koko touhuun ja blogitapahtumat ovat perusleikkipuistoarjelle ihanaa vaihtelua. Tämä on minun oma juttuni, joka kyllä vie aika ajoin ihan liikaa aikaa ja joskus se päikkäriaika pitäisi malttaa levätä…!
Merkittävimmät taitekohdat?
Kiittäisin Peace & Stylen Anskua, että kutsui minut blogisynttäreilleen toukokuussa 2014. Olin ottanut blogini pois 7 kuukauden tauolta vain kuukautta aiemmin ja yllätyin todella kutsusta. Hämeenlinnassa tapasin Sadun, Saaran, Lilan, Nooran, Niinan (jos olisin joskus blogin alkuaikoina tiennyt, että tulee vielä aika, kun ihailemani Nelliinan Niina moikkaa minua kadulla!), Tarun jajaja noin muutamia mainitakseni. Sain näkyvyyttä blogille ja uusia lukijoita. Aloin tehdä blogia enemmän tosissaan, innostuin valtavasti! Vuosi sitten Saara otti minut mukaan Indiedaysin Inspiration-päivään. Taas lisää näkyvyyttä ja blogituttuja. Älysin alkaa verkostoitua itse enemmän koko ajan. Ja niin blogin alkuaikojen 200 klikkausta päivässä on saanut parhaimmillaan nollan perään, eli 2000 klikkausta päivässä.
kuva J.Kasanen
Alkuvuodesta pääsin osaksi Indiedays Inspiration-yhteisöä, mikä oli minulle tosi iso juttu ja onneksi mies tiesi sen ja onnitteli minua skumpan ja kukkien kera. Koin, että olin kehittynyt sen verran, että minunkin blogini hyväksyttiin laadukkaaseen joukkoon, vaikkei siitä Suomen suurimpia tulisikaan ikinä. Olin saavuttanut jotain ja onnistunut! Siitä tuli todella hyvä mieli pitkäksi aikaa. :)
Kiitos siis Ansku, sinä sysäsit minut uusille urille! <3
Tämä oli oikeasti postaus, joka nostatti tunteita pintaan. Olen niin iloinen siitä missä olen nyt (vaikka ainahan sitä tahtoo enemmän ja eteenpäin!), iloinen blogiystävistä ja verkostoitumisesta. Toisaalta kaivelin noita vanhoja kuvia korvat punaisena uudestaan esiin, what was I thinking… No, saa nauraa!
Haaste lähtee eteenpäin kuvissakin näkyvälle Anskulle, joka sai minut uusille urille, Saaralle, jonka kanssa odotimme niin ensimmäistä kuin toista lasta yhtä aikaa ja keneen tutustumisesta olen todella iloinen, Annalle, joka on saanut blogistaan valtavan tyylikkään kokonaisuuden ja vasta perustamastaan Insta-tilistä törkeän hienon sekä maijulle, joka on kommentoinut lähes ekoja postauksiani silloin 4 vuotta sitten ja joka käy täällä edelleen ja jakaa Desigual-rakkauteni. Seuraavat blogit siis haastettu:
1. Peace & Style
2. Rööperin Rouva
3. Girly Style
4. Pinkit korkokengät
Haasteen säännöt
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi.
Toivottavasti otatte haasteen vastaan naiset! Onko täällä ketään, joka muistaa nuo vanhat kuvat? Aurinkoista keskiviikon jatkoa!
Toivottavasti otatte haasteen vastaan naiset! Onko täällä ketään, joka muistaa nuo vanhat kuvat? Aurinkoista keskiviikon jatkoa!